Sanna Antikainen " On asioita joihin on vain tartuttava, sillä muuten ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen."

Ehkä työuupumukseen sairastuvat ovatkin niitä terveitä?

  • Totta joka sana.
    Totta joka sana.

Yle kertoi kaksi vuotta takaperin vuonna 2012, että työuupumus oireista kärsii joka neljäs työntekijä. Duodecim tietokanta kertoo, että vuonna 2011 naisista 3 % ja miehistä 2 % kärsi vakavasta työuupumuksesta. Joka neljäs työntekijä Suomessa on siis ”liipaisimen alla”. Heillä varsinkin on suuri riski sairastua vakavammin.

Työuupumus, nimensä veroisesti, tarkoittaa työstä tai työtilanteesta johtuvaa uupumusta. Se ei itsessään ole sairaus, mutta se lisää riskiä sairastua esimerkiksi masennukseen, päihdeongelmiin, unihäiriöihin ja stressistä johtuviin ruumiillisiin sairauksiin. Sen oireina ovat kokonaisvaltainen väsymys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ja kyynistyminen työhön.

Työuupumus johtuu lyhykäisyydestään epäedullisten työolosuhteiden ja työntekijän välisestä ristiriidasta. Kiire, paineet, huono johtajuus ja työilmapiiriongelmat ovat monilla työpaikoilla valitettavasti arkipäivää. Varsinkin tunnollinen työntekijä voi huonossa ympäristössä, jossa on monia ongelmia, sairastua vakavasti.

Työmarkkinajärjestöt sopivat taannoin eläkeiän nostosta. Paras tapa nostaa ihmisten kykyä työskennellä mahdollisimman pitkään on vaikuttaa työilmapiiriin. Monissa paikoissa käy psykologeja auttamassa työilmapiiriongelmissa. Esimiehiä koulutetaan johtajuusasioissa. Mutta varsinkin lähiesimiehet, eli he jotka ovat ”johtoportaan” ja työntekijöiden ristitulessa, voivat itsekin väsyä. Väsymys vaikuttaa heidän esimies- ja johtajuustaitoihinsa. Kaikkihan me olemme ihmisiä.

Tämänhetkinen taloudellinen tilanne laittaa jokaisen työpaikan riskialttiiksi. Tai jos ei tarvitse pelätä työpaikkansa takia, voi sen sijaan joutua lomautetuksi. Joillakin aloilla, kuten hoitoalalla, työ ei vähene lomautuksista huolimatta. Työmäärä pikemminkin kasvaa, kun auttavat käsiparit vähenevät ja ihmiset on kuitenkin hoidettava. Tämä asettaa työntekijöiden jaksamisen alttiiksi.

Ruohonjuuritasolla työntekijöitä ei kuunnella tarpeeksi. Näin ei varmasti ole kaikkialla, on olemassa esimerkillisiä työpaikkojakin. Liikaa on kuitenkin niitä työpisteitä, joissa päätökset tehdään ylhäältä-alaspäin -sanelupolitiikka noudattaen.

Oma lukunsa ovat yrittäjät. Siitä aiheesta pitäisi tehdä kokonaan oma kirjoitus. Lyhyesti sanottuna: ”Yrittäjä ei voi sairastua tai pitää sairauslomaa”, sanoi kerran eräs yrittäjä minulle. Se kertonee kaiken oleellisen yrittäjän arjesta.


Ehkä työuupumukseen sairastuvat ovat oikeasti niitä terveitä tässä sairaassa yhteiskunnassa? Nyky-yhteiskunnassa vaatimukset tuntuvat välillä epäinhimillisiltä. Tehokkuutta ylistävässä työelämässä kannattaisi kuitenkin muistaa, että hyvinvoiva työntekijä on aina tehokkaampi ja tuotteliaampi kuin huonosti voiva työntekijä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Ennen vanhaan ei puhuttu työuupumuksesta vaan laiskuudesta.
Perkele kuoltiin vaikka haalareissa ja saappaat jalassa, mutta ei valitettu.
Oli kunnia, jos mainittiin kovaksi työmieheksi. Pennut ja akkakin
kunnioitti äijää eri tavalla kuin nykyisin. Ei tullut kuuloonkaan, että muijan olis pitäny mennä palkolliseksi johonkin. Eihän se ollut mies eikä mikään, jos ei elättänyt pesuettaan. Naimattomat naiset olivat ihan eri asia.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Noniin, kiitos Teuvo tästä "historian havinaa" sisältävästä kommentistasi.

Oma isä painoi työtä koko ikänsä, murheet hukutti pulloon. Viikot työpaikalla ja viikonloput mökilla metsätöissä. Oli hehtaareittain metsää. Ei valittanut. Kuoli 54-vuotiaana alkoholismiin. Sillä lailla. Hyvä varoittava esimerkki jokaiselle.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

"Oli kunnia, jos mainittiin kovaksi työmieheksi." Tyhmä tällainen mies on ollut, joka ei ole ymmärtänyt muuta kuin työntekoa, varsinkaan jos ei ole vielä ymmärtänyt mitä tekee,vaan painanut duunia selkä limassa.

On väärää ja typerää kristillistä opetusta ajatella,että työnteolla tullaan autuaaksi. Jumala ei tarkoittanut ihmistä miksikään työkoneeksi, joka ei saa huilata jos siltä tuntuu. Sellainen on sielunvihollisen vääristelyä, jos ihmiset orjuutetaan työntekoon.

Finassimaailman saatanallisuudesta kumpuaa työnteon orjuuttavuus.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ennen vanhaan työt olivat ns. oikeita töitä, eikä tällaisia tietoyhteiskunnan töitä, jotka soveltuvat vähän huonosti ihmisille. Työurani alun nostelin laatikoita lavalle 8-12 tuntia päivässä ja sitä hommaa pystyi tekemään krapulassa, kännissä, masentuneena, vittuuntuneena - ihan miten vaan. Piti vaan päästä paikalle ja alkaa nostella. Ei stressannut, ei kuormittanut.

Sen jälkeen, kun aloin tehdä töitä enimmäkseen korvieni välissä, krapula, känni, väsymys jne. alkoivatkin vaikuttaa ihan eri tavalla suoritukseen. Pienikin vika olotilassa tai ympäristössä saattaa pilata työt.

Moisesta seuraavan stressin ja väsymyksen tunnistaa lähinnä siitä, että yhtäkkiä ei muistakaan mitään siitä, mitä teki 15 minuuttia sitten. Kaikki muuttuu unenomaiseksi. Toisinaan ei pysty nukkumaan. Migreenikohtauksia tulee useammin - jopa sarjoittain.

Ihminen sietää stressiä hyvin, muttei pitkään. Ihminen on tehty fyysiseen rasitukseen.

Palkalla ei saa enää sitä, mitä ennen. Keskiansioilla et elätä eukkoa ja lapsikatrasta, elättäjän roolista on tullut korkeapalkkaisten statussymboli. Isoisä alotti sodan jälkeen tyhjästä ja lyhyessä ajassa omisti maata, saaren ja rantatontin saimaalta jne. Isoäiti väänsi kolmea työtä elättääkseen lapsikatraansa, kun mies kuoli. Isoäiti kuoli vanha miljoona tilillään.

Isäni ja äitini rakensivat talon aravalla ja maksoivat sen pois 15 vuodessa. Isä heitti 54 vuotiaana lusikan nurkkaan, ja äiti elää yksin keskellä omistamiaan kesantopeltoja ja 200 neliön puu/ sähkölämmitteisessä talossa, johon on tehty kaikki mahdolliset remontit viimeaikoina. Talon hinta on nyt n. 7 kertainen siitä, mitä se oli valmistuttuaan.

Minä en edes uneksi talon ostamisesta nykyhinnoilla. Kun minä kuolen, minulta ei jää yhtään mitään perinnöksi. Ei rahaa, ei maita. Jos käy niin onnettomasti, että elän eläkeikään saakka, on varsin mahdollista, että sillä eläkkeellä ei pysty elämään, puhumattakaan, että siitä saisi säästettyä jotain.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Ai! Jäi mainitsematta, että liksasta kyllä purnattiin patruunalle tai sille joka maksajan ominaisuudessa omisti työpaikan. Jopa lyötiin persettä penkkiin, jos muu ei auttanna. Mutta työ oli pyhä asia. Sitä kunnioitettiin ja sen saavutuksilla kerskailtiin tehtaan saunan lauteilla ja lähikapakassa. Tai kotona illanistujaisissa (m.m synttärit) työkavereiden kanssa.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Miun mielestä, kun puhutaan työuupumuksesta, niin kyseinen nimike lienee väärä. Jätetään pois tuo työ rasittavuuden synonyyminä. Eihän työmieskään ole enää titteli. Ja puhutaan enempi henkisestä jaksamisesta suorituspaikoilla. Kovin on vähän enää
sitä vanhakantaista raskasta työtä. Konneethan ne paljolti sen raskaan ruumiillisesti uuvuttavan työn tekkee.
Kun ne tahot, jotka toimintoja nykyisillä suorituspaikoilla teettävät vain voitonkiilto, (anteeksi hemmetinmoisen voiton) silmissään vaativat sen kasaajilta ylivoimaisia henkisiä ponnisteluja, niin ei ihme että monen henkinen kantti ei kestä. Ja sen myötä myös ruumiillinen kunto romahtaa.
Taidetaan sittenkin puhua marginaalisesta joukosta, koska keskimääräinen elinikä Suomessakin vain kasvaa.
Vai oisko ehkä niin, että vapa-ajanvietolla on osansa asiaan? Raskas suoritus suorituspaikoilla vaatii raskaat huvit?

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

On edelleen fyysisesti raskaita töitä. Mutta olet kyllä oikeassa, että monin paikoin koneet hoitavat raskaimmat hommat - tai edes auttavat niissä. Mun mies tekee fyysisesti raskasta työtä ja vaikka kuinka huollat itseäsi, ei kivuilta voi aina välttyä. Henkisesti ei toki ole niin raskasta kuin joku muu työ.

Mulla ei ole kuin hoitoalalta kokemusta. Sieltä osaan jonkinverran kertoa. Kiire ja riittämättömyyden tunne vaivaa monia. Se kiire syö sisältä, ihan oikeasti. Varsinkin, kun samalla pitää olla tarkka esimerkiksi lääkkeiden kanssa. Jos teet virheen, olet pahimmillaan käräjillä. Sitten tähän päälle vielä sekasotkuiset tietojärjestelmät, pahimmillaan niitä uusitaan ja päivitellään. Opettelet siis kaiken taas uudelleen.. Sairaat asiakkaat eivät aina ole myöskään helpoimpia hoidettavia. Väkivallan uhka on ilmeinen suuressa osassa yksiköitä. Eihän tuosta ole montaa vuotta, kun eräskin terveydenhoitaja tapettiin. Työajat ovat myös kuormittavia. Kolmivuorotyö on raskasta fyysisestikin, puhumattakaan henkisestä puolesta. Kivut vaivaavat monia, kun raskaat nostelut jättävät jälkensä. Sitten jos kaiken tuon päälle esimiestyöskentely on huonoa ja työilmapiirissä ongelmia, niin en ihmettele, kun ihmiset hoitoalalla uupuvat. Bonuksena päälle osa kunnista lomauttaa henkilöstöään, viimeisimpänä täällä Pohjois-Karjalassa Kontiolahden kunta.

Se, miten käyttää vapaa-aikansa, vaikuttaa varmasti työssäjaksamiseen. Jos juo ja rällää vapaa-ajan, niin on se työssäjaksaminenkin koetuksella. Toisaalta silloin puhutaan pikemminkin päihdeongelmasta. Työssä jaksaa paremmin elämällä terveellisesti, mutta ei kukaan ihan mahdottomia kestä, jos työpaikalla on työilmapiiriongelmia ja tehokkuusvaatimukset painavat päälle.. Yksilön luonteenpiirteilläkin on varmasti merkitystä. Tunnollisten ja kilttien ihmisten luulisi uupuvan herkimmin, tämä toki on vain minun maalaisjärkeen perustuva mielipiteeni.

Minusta on ihan inhimillistä, että joskus tässä oravanpyörässä ihmiset uupuvat. Ei pitäisi tuntea häpeää. Toivottavasti ihmiset uskaltaisivat ottaa rohkeammin työpaikkojen ongelmia esille. Ymmärrän toki, että tässä taloustilanteessa moni on vain onnellinen siitä, että ylipäätänsä on töitä..

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Sanna.
Hienosti ja valaisevasti vastasit kommenttiini. Osuit naulan kantaan analyysissäsi hoitotyöstä, joka on totuuden mukainen kuvaus sen sisällöstä. Tiedän sen, koska tyttäreni toimii hoitajana kehitysvammaisten hoitoyksikössä. Hoitoalahan on yksi niistä a loista jossa vaaditaan niin fyysistä kuin henkistäkin kestävyyttä.
Vaikka en kuulukaan puolueesi äänestäjiin, niin toivon sinulle menestystä toiminnassasi yhteiskunnallisten asioiden parissa.
P.s.
Ehkä olin vähän härski kommenteissani. Toivottavasti ymmärsit yskän?

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Kiitos! Et ollut mitenkään härski kommentissasi. Sinulla on oikeus kertoa mielipiteesi :-) Ja mä tykkään, kun asioita sanotaan suoraan! Mukavaa talvea, tulehan uudelleen kommentoimaan kirjoituksiani ;-) Ja tyttrellesi jaksamista työssä!

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Hyvä! Tästä aiheesta olin suunnitellut itsekin kirjoittavani.

Heittäisin vielä kysmyksen siitä, onko työn henkisellä vaativuudella mitään yhteyttä Rautavaaran tragedian kaltaisiin tapauksiin?

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Itse olen blogissani "Työnteon vastenmielisyys" kirjoittanut esille ottamastasi aiheesta, mutta kovin harva on vaivautunut tai uskaltanut kommentoimaan aihettani.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset