Sanna Antikainen " On asioita joihin on vain tartuttava, sillä muuten ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen."

Kiitos kirjailija Susanna Alakoski

Tänään 22.10.2015 syksyisenä päivänä selasin Helsingin Sanomia ja purskahdin itkuun. Itkin, koska kirjailija Susanna Alakoski antoi arvon meille jokaiselle alkoholistin lapselle.

Alakoski kertoo haastattelussa omasta lapsuudestaan. Kertomus on liian tuttu. Hän kuvailee haastattelussaan ,kuinka yrittäjänä hän palkkaisi vain alkoholistien lapsia. Toivottavasti Alakoski tietää sen, ettei kukaan voi sanoa kauniimmin alkoholistin lapselle. Kiitos!

Kahden alkoholistin lapsena totuin jo pienenä, että minua katsottiin oudosti. Eräänä sunnuntaipäivänä naapurin rouva lopetti minun tervehtimisen – äidin ja isän lauantaijuhlat olivat kai olleet liian äänekkäät. Vaikka perheväkivaltaa oli meillä lähes jokainen viikonloppu lähes viidentoista vuoden ajan, poliisit kutsuttiin vain kaksi-kolme kertaa. Tommy Taberman kirjoittaa eräässä runossaan: ”Tämä on maa nimeltä jokainen hoitaa omat asiansa”

Kirjailija Alakoski kertaa Helsingin Sanomien haastattelussa asioita, jotka pelastivat hänet: opinnot, onni ja hyvinvointiyhteiskunta. Nämä samat pelastivat myös minut. Minut pelasti myös sosiaalityöntekijä, joka uskoi minuun. Se oli paljon nuorelle, joka oli elänyt siihen astisen elämänsä häpeän vallassa.

Ruotsissa asuva Alakoski kertoo ettei Suomen alkoholipolitiikassa oteta tarpeeksi huomioon läheisten ajatuksia. Hän on tässä täysin oikeassa. Onkohan mikään hallitus Suomessa kutsunut alkoholistien läheisiä kertomaan ajatuksiaan Suomen alkoholipolitiikasta? Toivoisin, että nykyinen hallitus ottaisi tästä "neuvosta vaarin".

"Mikä on hinta sille, että on kasvanut väärinkäytön kanssa" kysyy Alakoski. Hän vastaa itse, että hinta on kova. Kirjailija tietää, mistä puhuu. Menetetty lapsuus on hirvittävän kova hinta. Alkoholistin lapsi ei voi kasvaa arvitta ja nämä arvet ovat ikuisia. Mutta niistä (arvista) voi seurata myös hyvää: ymmärrystä ja tietoa, joita ei kirjoista voi koskaan oppia.

Koko lapsuuteni pyöri vanhempieni juomisen salailun ympärillä. Jossainvaiheessa tajusin, että hiljaisuus ja häpeä tappavat. Rehellisyys ja avoimuus pelastavat. Aikuisena päätin, että salailun ja häpeän kierre loppuu.

Puututtehan, jos havaitsette päihdeongelmia lähellänne – saatatte pelastaa useammankin ihmisen hengen. Puhukaa myös kokemuksistanne, ei anneta häpeälle valtaa. Muistetaan myös uskoa lapsiin ja nuoriin, olipa heidän taustansa millainen tahansa. Nimittäin ihminen ei voi koskaan uskoa itseensä ellei kukaan ole ensiksi uskonut häneen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Onneksi olkoon rehellisestä kirjoituksestasi. Itse pääsin oman isäni rappioalkoholismista paljon helpommalla. Hän dokasi pääosin muualla kuin kotona ja häipyi kuvioista kokonaan kun olin ekaluokkalainen.

Kouluajan valehtelin kysyjille, että faija on kuollut. Ja toki hän minulle olikin. Oikeasti henki lähti ukosta vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Terveys, muisti ja ymmärrys jo paljon aiemmin jos tarinoihin on luottamista. Piipahdin sukulaisten mieliksi siunaustilaisuudessa, mutten edes tiedä minne hänet on lopulta haudattu.

On noita alkoholistien arkkuja senkin jälkeen pari kertaa kannettu, joten tiedän hyvin mitä vahinkoa saavat aikaan läheistensä elämässä. Pirun tyytyväinen olen siitä, ettei päihteillä ole minkäänlaista addiktoivaa vaikutusta itseeni.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Kiitos Börje itsellesi kommentista :)

Eipä ole sinullakaan ollut elämä ruusuilla tanssimista.

Mun isäni hylkäsi mua 8 vuotta vanhemman siskopuoleni, kun olin alle viisi. Olen hänelle kateellinen, koska hänen ei tarvinnut elää isämme kanssa.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

En ole itse ikinä tykännyt kun absolutistit syyllistävät vanhempiaan ja esim. julkisesti haukkuvat heitä telkkarissa, tahi kirjoissa(usein kun vanhemmat jo kuolleet). Monasti unohdetaan kokonaan se asia mitä vanhemmat kuitenkin ovat tehneet..eli harva meistä elossa olisi, jos meitä ei olisi isä/äiti tahi molemmat, syöttänyt, juottanut ja elättänyt kun lapsia olimme emmekä sitä itse kyenneet tekemään.
Jos sitten siinä sivussa tintanneet, niin sitä taitaa tehdä miljoonat muutkin tässä elossa.
Itse uskon että monet värittävät näitä tarinoita saadakseen sympatioita, tahi jotain muuta vastaavaa. Tuskinpa se elämä pelkkää isin oksennusten siivoamista on ollut, vaikka sellaista toki joku voinut joskus joutua tekemään.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Sinun tykkäyksellä ei ole niin väliä. Kaada itsellesi vaan.

Juopoista vanhemmistaan puhuvat ihmiset toipuvat pääosin itse omista lapsuuden traumoistaan ja siitä häpeästä, jossa elivät. Voin kuvitella sen vaikken ole sellaista itse kokenut. Tarpeeksi monen kanssa kumminkin aiheesta keskustellut.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Se on juuri näin, kuten kirjoitat Börje.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

B.U;"Sinun tykkäyksellä ei ole niin väliä. "

En nyt oikeastaan ole kiinnostunut siitä mitä sinä olet mieltä tykkäämisistäni, tahi tykkäämättä jättämisestäni..kunhan nyt toin oman mielipiteeni esiin tästä kokolailla mauttomasta itsensä jalustalle nostamisesta ja jostain lapsuuden "traumoilla" lesoilemisilla kun isi ottanut välillä kossua.
Jos ihan oikeasti alamme "kilpailla" lapsuuden kokemuksilla ja mitä kaikkea saanut kestää, niin uskoisin olevani aika kärkipäässä ihan omakohtaisilla kokemuksillani. Itseni ei siis tarvitse keskustella kenenkään kanssa asiasta, jotta siitä jotain ymmärtäisin.
Ei kuitenkaan nämä lapsuuden kokemukset estä minua nykyisin auttamasta vanhempaani, kun hän apua tarvitsee. Se mitä tapahtunut vuosikymmeniä sitten kuuluu menneisyyteen ja ne teot pitää osata ajatella niiden elämäntilanteiden mukaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miten päihdeongelmaan voi puuttua?

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Toimittaa hoitoon. Jos alkoholistille ei synny motivaatiota raitistumiseen, niin sitten on viisainta hankkiutua hänestä eroon. Mitä pikemmin ja pienemmin henkisin ja taloudellisin vaurioin, sitä parempi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Akuutisti voi ehkä toimittaa katkaisuhoitoon. Miten lapsi hankkiutuu eroon vanhemmistaan, miten vanhempi hankkiutuu eroon lapsestaan?
Miten voi puuttua naapureiden alkoholismiin?

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #7

Keskustelemalla heidän kanssaan ja lastensuojeluilmoituksella.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9

Oletko onnistunut keskustelemalla saamaan ketään alkoholistia hoitoon? En minä. Aika monta on lähipiirissäni ollut.
En tiedä miten lastensuojelu nykyisin toimii alkoholistien lasten kanssa, mutta aikoinaan kun tällaisia lapsia kohtasin työssäni, todella järkyttäviä tapauksia, heistä ei juuri välitetty. Sossu piti tärkeämpänä ottaa huostaan jotain pieniä rikoksia tehneet, vaikka heillä olisi ollut suhteellisen tasapainoiset kotiolot.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #14

En ole, mutta tunnen kauan sitten ja ihan tänä kesäkin raitistuneita. Jokaisella pitää olla oma motivaato, mutta läheisten tukea ja kannustusta kaikki ovat tarvinneet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #31

Tunnen minäkin raitistuneita, enemmän kuitenkin alkoholin kuolleita.
Nimenomaan, raitistumispäätös on itse tehtävä.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #9

Ihannemaailmassa lastensuojeluilmoitus tosiaan johtaisi asianmukaisiin toimenpiteisiin. Ongelmana kuitenkin on, että esim. huostaanottojen käytännön toteuksessa on paljon puutteita. Niihin on kuitenkin vaikea saada parannusta kun ajatuksena, on että lähes mikä tahansa ei-biologinen perhe on lapselle parempi kuin tämän alkuperäiset juoppovanhemmat. Näin voidaan päätyä ojasta allikkoon. Esimerkiksi suomenkielisestä perheestä on sijoitettu lapsi ruotsinkieliseen vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Vaikka lapselle voi kiistatta olla parempi olla perheessä jossa ei juopotella, tällaisestakin seuraa helposti ongelmia kuten maalaisjärjelläkin voi kuvitella. Vietä siinä sitten hyvä lapsuus ja nuoruus perheessä, jonka arvot voivat olla aikamoisen jyrkät (esim. masturbointi kauhea synti, homot joutuu tulijärveen jne.) kun olet jo valmiiksi hajalla. Ongelma on, että tuo päihteettömyys sijoitusperheellä on ikään kuin ainoa ominaisuus jota tuijotetaan ja muu on lähes samantekevää. Tähän ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota juuri siksi, sen ajatellaan riittävän kun lapsi pääsee pois alkoholistivanhemmilta. Kunpa eläisimmekin noin yksinkertaisessa maailmassa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

Moni varmaan on kuullutkin

Alkoholisteille:

http://www.aa.fi

Alkoholistien läheisille:

http://www.al-anon.fi/

Nämä ovat sikäli hyviä, että ne ovat erillään yhteiskunnasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

A-Kilta tarjoaa vertaistukea.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Vain ihminen voi valita sen, minkä ottaa: Elämän elääkseen tai dokaamisen piiloutuakseen elämältä.

Äärimmäisen typerä ihminen on se, joka iloitsee jonkun alkoholismista ja syyllistää tätä. Silloin hän itse petoksessaan tunnistaa itsessään sen ongelman eikä se johdu niistä muista alkoholismiin sortuneista. Jos joku iloitsee alkoholistin ollessa pohjamudissa ja pilkkailee, saa hän minut häpeämään.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#6

Alkoholismi sairautena on niin kova kokemus, että minkälaiset purkaukset tai mielipiteet tahansa sen ympärillä ovat sallittuja. Ratkaisevaa on se mihin pyritään

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen
Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Alakoskikaan ei näe ongelman ydintä. - Miksi niin monesa suomalaisesta tuli alkoholisteja?

No Ruotsi ei tarjonnut suomalaisilla muunlaisia rooleja! Tämä on rasismia aidoimmillaan.

No mitäs siitä. Mutta kun samaa roolittamsta on jatkettu Suoomessakin ...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eläätkö elämäsi jonkun tarjoaman roolin mukaan?

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

:o)

Kyllä, ja niin elät sinäkin.

Tämä ei muuten ole mielipide vaan tosiasia. Hassua, että edes ihmettelet asiaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Minä en esitä mitään roolia.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #22

Jessus. Asemasi tyttärenä, äitinä, yhteiskunnan jäsenenä ym. on rooli; kaikkiin näihin rooleihin sinulla on annettu käyttäytymismalli.

Ja kielitaidottomalle suomalaiselle Ruotsissa annettu käyttäytymismalli oli se, että teet hulluna työtä, pysyt marginaalissa ja ryyppäät.

Mikä muu kuin oman olemuksen (rasistinen) halveksunta on esimerkiksi saanut "meänkieliset" ruotsalaistumaan yhdessä sukupolvessa?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

"Rooli" on ruvettu käyttämään täysin holtittomasti aseman tai tehtävän synonyyminä. Rooli on viisikymmenluvulla sosiaalipsykologiaan otettu käsite joka, kuten oikein sanoit, tarkoittaa normien määrittelemä käyttäytymismallia.
Tällaisia käyttäytymismalleja ei ole pakko noudattaa. Olen välttänyt roolien noudattamista.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Pitää todeta se tosiasia taas kerran,että sos.viranomaisilla ei ammattitaidosta ole tietoakaan.Juuri taas todistaa tämäkin ulostulo,kaikki ne tapaukset joihin pitäisi puuttua,oikeasti,jätetään hoitamatta,ja normiperheiden lapsia vainotaan ja raahataan huostabisnekseen.Vanhempia syytetään ties mistä,ja lapsia leimataan kouluissa jne.Juopot ja muut hullut saavat tehdä mitä huvittaa.

Kun sossujen luokitteluasteikoissa mm.*yksinhuoltajat ,eronneet,uusperheet ,maahanmuuttajataustaiset* jne.ovat riskiryhmiä,sossujen aivotoiminta ja kyvyt eivät riitä oikeiden sosiaalitapausten hoitamiseen.On niin helppo jahdata kilttejä lapsia,ja heidän vanhempiaan,kuin ottaa sosiaalitapaukset hoidettaviksi.mm.erikan ja monen muun lapsen tapaukset suomessa.Jos edellä mainittuihin* perheisiin menee poliisi,ovat lapset huostalaitoksessa alta aikayksikön:oli syytä tai ei.Tosiatapauksissa EI tapahdu mitään,ja varsinkin jos sattuu olemaan sukulaisia ja tuttavia siellä sossulandian tahi kunnan/kaupungin puolella duunissa.mm.huumeidenkäyttäjä sai vapaasti pitää pienet lapsensa,koska sukulaisia kaupungilla duunissa.Tappoi lapsensa.

Sama koskee tiettyjen virkojen haltijoita:poliisi ja sairaanhoitajapariskunta tappoi itsensä,ja heillä oli sijoitettuna lapsia.Tottakai taas tuttuja kaupungin hommissa.

Näiden aika meneekin jahdadessa perheitä,jotka eivät täytä idyllistä ydinperheen kuvaa,ja heistä haetaan hakemalla vikoja ja virheitä.Täällä itkee moni juopon lapsi,kun taas huostabisneksessä on aiheetta lapsia sossujen jäljiltä.Monen poliitikon ja ministerin ,entisten ja nykyisten lapset taas eivät syyniin ole joutuneet,vaikka viina on noille rattijuopumukseen asti maistunut,ja sen jälkeenkin.Asemalla ja rahalla saa peittoon moni ns.parempi perhe hoideltua ongelmansa.Ei koske ainoastaan noita joiden rattijuopumukset ynm.ovat tulleet ilmi.

mm.pienperheiden vanhempia taas vainotaan ja heistä yritetään maalata kuvaa aina juoposta,narkkariin asti,unohtamatta lasten hakkaajia ynm.ynm.Nämä sossut kun eivät tosiasioista piittaa,koska he eivät osaa aivojaan käyttää kuin siihen mitä kirjoissa sanotaan,ja kuinka heille opetetaan.

Sos-ja terveydenhoidon alalla on muuten liian paljon tyyppejä joiden oma tausta on traumoja täynnään,ja he siirtävät nämä omat ongelmansa kaikille muille ihmisille,ja varsinkin perheiden ja lasten kanssa työskentelevien ei saisi olla tätä lajia.Omat asenteet ja ennakkoluulot,ja se että kuvitellaan kaikilla olevan samat ongelmat kuin heillä itsellään,ei käy.Sossualalla kun moni hoitaa omia psyykkisiä ongelmiaan,ja monen siellä duunissa olevan taustat kun tietää,kyllä perää on.Kyllä se viina on näille maittanut,ja heidän ukoilleen.

Niinhän sitä sanotaan että itsestään piru lain lukee,ja sossualalla onkin paljon juoppoja,kuten niissäkin jotka toisia vahtivat ja asettavat oman kontrolloin pakkonsa takia toisille sääntöjä ja kieltoja.Julkkikset ovat myös kovia dokaamaan,ja nyt onkin oikein buumi taas siitä,kuka on ollut kovin juoppo.Koskee myös muitakin julkisuudessa esiintyviä.Pahinta on se,että tällä leimataan suomalaiset normaalitkin ihmiset.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Pahin tilanne on silloin, kun lapset ovat pieniä ja heidän fyysinen turvallisuutensa hoidon puutteen vuoksi saattaa olla uhattuna. Se aiheuttaa ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita, kun vastuu lapsen hoidosta arjessa siirtyy väkisinkin vanhemmille sisarille, töiden vuoksi paljon matkustavalle puolisolle, naapureille, sukulaisille, j.n.e.

Jos lapset ovat kasvaneet teini-ikään ja kotioloistaan huolimatta säilyneet henkisesti suhtkoht normaaleina, olisi tärkeää, että he näkisivät mahdollisimman paljon maailmaa ja elämää kodin ulkopuolelta erilaisissa sosiaalisissa piireissä. Sitä kautta he oppivat ymmärtämään, että ihmiset voivat olla ihan kivoja ja ongelmattomia ja heillä itsellään on toisenlainenkin elämän vaihtoehto olemassa, aivan omana valintanaan.

Usein kuitenkin alkoholistien lapset sairastuvat joko alkoholismiin tai ahdasmieliseen absolutismiin, jotka molemmat ovat saman sairauden ilmenemismuotoja.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

J.K;"Usein kuitenkin alkoholistien lapset sairastuvat joko alkoholismiin tai ahdasmieliseen absolutismiin,"

Varsinkin tuo viimeksi mainitsemaasi tuntuu olevan useinkin esillä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On aivan liian suuri vastuu kun pieni lapsi joutuu ottamaan vastuuta juopoista vanhemmistaan.

Käyttäjän hannele kuva
Hannele Koskinen

Minulle tulee mieleen tapaus, joka sattui poikani ollessa vielä pieni lapsi. Me istuimme pihalla hiekkalaatikon reunalla talon äitien kanssa juoruamassa, kun naapurin alkoholisti yksinhuoltajan tyttö tuli pihaan itkien, kun äiti ei avaa ovea ja on kamala jano sekä pissahätä. Me "paremmat" äidit siinä sitten supistiin (myönnän, minä muiden mukana), että onpa kamalaa, kattokaa miten likaiset vaatteetkin yms, kunnes yksi äideistä, alkoholistin lapsi itsekin, meidät keskeytti toteamalla, että lopettakaa nyt hyvänen aika ja annetaan lapselle vettä ja viedään hänet vessaan. Se jotenkin pysäytti. Kuka vaan voi olla se aikuinen sille alholistin lapselle. Onneksi sinä olet selvinnyt, toivottavasti kertomukseni tyttökin selvisi.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Kiitos, että jaoit rehellisesti tämän tarinasi. Se kosketti syvältä.... <3

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Epäilemättä turvallisuuden tunne on yksi lapsuuden tärkeimmistä kokemuksista, "ominaisuuksista". Jos vanhemmat ovat juovuksissa, ei varmasti tunnu turvalliselta. Siitä sitten seuraa mitä seuraa...

Liittyvätkö vanhempien juopotteluun aina myös perheen taloudelliset ongelmat? Siis kertautuuko turvattomuus yleisenä tunteena huonommuudesta?

Käyttäjän miratiirikainen kuva
Mira Tiirikainen

Alkoholistin motivaatiota raitistumiseen voi yrittää parantaa muutamilla kysymyksillä, kuten onko tyytyväinen elämäänsä, ja jos ei, niin mihin haluaisi muutosta ja miten se muutos voisi tapahtua. Hyvä kirjoitus Sannalta.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Jokaisen raitistuminen lähtee myös omasta itsestään.

Jokaiselle läheiselle antaisin myös yhden tärkeän neuvon: ota tarpeeksi etäisyyttä. Tämä voi kuulostaa julmalle, mutta itseään on suojeltava, muuten oma terveys menee.

Kiitos Mira :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset