Liisa Lähihoitaja

Suomen perus-ja lähihoitajaliitto julkisti 900-sivuisen kyselynsä tulokset. Tässä pieni kertomus lähihoitajan arjesta:

Liisa lähihoitaja herää aamulla kello kuusi aamuvuoroonsa. Ajaessaan töihin Liisa miettii, kykeneeköhän Sari Sairaanhoitaja tulemaan tänään töihin vai onko hän joutunut jäämään selkänsä vuoksi kotiin. Jos Sari on poissa, täytyy hankkia sijainen, kertaa Liisa mielessään. Sijaisen hankkiminen on kuin arpapeliä: saadaanko vai eikö saada, ja jos sijainen saadaan, täytyy seuraavaksi jännittää, että millainen sijainen työpaikalle saapuu.

Liisa kuuntelee matkallaan radiota. Pääministeri Juha Sipilä kertoo, että sunnuntailisän pienennys perutaan. Kuinka huojentavaa, Liisa huokaa. Kätilöt olivat puhuneet Sipilälle järkeä, kuinka tärkeitä lisät ovat hoitajan tilipussissa. Juha Sipilän jälkeen ääneen pääsee perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula. Rehula kertoo haastattelussaan ettei hän usko mekaanisiin lukuihin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstövahvuuksissa. Rehula kertoo, että 0,5 hoitaja vahvuus vanhustenhoidossa tullaan laskemaan 0,4: jään. Liisalta pääsee ärräpäitä suusta: ”Mieshän ei tiedä yhtään, mistä puhuu!” Liisan osastolla on kova kiire jopa suosituksen mukaisen henkilökunnan voimin. Olisipa mukavaa, jos meidän osaston vanhukset pääsisivät saunaan tai suihkuun useamminkin kuin kerran viikossa, Liisa unelmoi.

Liisa saapuu työpaikkansa pihaan. Hän kävelee yskien rappuset ylös työpaikan ovelle. Yskittää ja henkeä ahdistaa, homeesta aiheutunut astma vaivaa taas. Osastolla on ollut kosteusvauroita. ”Uutta maalia vaan pintaan” – Liisa tuhahtaa mielessään. Kaupungin huoltomiehet sanoivat juuri viime viikolla, että osaston ilmassa ei ole mitään poikkeavaa. Liisa tietää kuitenkin syvällä keuhkoissaan, että he ovat väärässä. Sairastelukierre on vaivannut koko työssäoloajan ja astma on mennyt huonompaan suuntaan. Liisa tietää, miksi tarvittavia korjauksia ei tehdä: kaupunginjohtaja sanoi paikallislehdessä, että kaupungin talous on vaikeuksissa. Yskiessään pukuhuoneella Liisan työkaveri tokaisee: ”Kohta saat sairastaa ilman palkkaa.” Työkaveri kertoo, että hallitus aikoo tehdä ensimmäisestä sairaslomapäivästä palkattoman. Esimies on varmaan tyytyväinen, Liisa naurahtaa. Pakko on sinnitellä, yhden päivän palkka on paljon, Liisa laskee mielessään.

Aamuraportti alkaa osastolla. Yöhoitaja kertoo vauhdikkaasta yöstä ja huokaa etteivät hänen kädet riittäneet: oli kutsuttava apua toiselta osastolta. Liisan omapotilas Kaarlo oli kuollut. Vihdoin vuosia sängyssä elänyt Kaarlo pääsi pois, Liisa huokaa. Liisalla nousee hymy huulille: Kaarlo oli mahdoton vitsiniekka. Muistot aurinkoisesta ja sympaattisesta Kaarlosta vyöryvät mieleen: ”usko itseesi, tyttö hyvä”, Kaarlo muistutti Liisaa usein. Tästä Liisa on pyrkinyt pitämään kiinni. Kiitos, että sain tuntea sinua Kaarlo, Liisa miettii mielessään ja katsoo ylös.

Raportti on pidetty ja on aamutoimien aika. Aamupuuron syötön ja vaipanvaihdon lomassa on taas paimennettava Kanervaa. Kanerva on täysin muistamaton vanha rouva, joka on lähdössä joka aamu lehmiä lypsämään. Kanervasta huomaa, että hän on ollut maatilan emäntä ja tottunut tekemään kovaa työtä – jalat ovat vielä 80-vuotiaanakin vikkelät. Liisa taluttaa hätäisen Kanerva istumaan päiväsaliin aamutelevision pariin. Kanerva hätäilee, kuka lypsää ja hoitaa lehmät. Liisa lupaa, että hän hoitaa lehmät ja Kanerva rauhoittuu.

Alman puuro on taas ehtinyt kylmetä. Liisa lämmittää puuron mikrossa ja ryhtyy syöttämään 95-vuotiasta Almaa. Alma ei puhu enää, joskus vähän huutelee. Liisa muistelee, kuinka kohtelias vanha rouva Alma oli, kun pystyi vielä puhumaan: kiitteli koko ajan kaikesta. Pula-ajan nähnyt Alma ei valittanut mistään. Puuron syömisen lomassa Almalle nousevat kyyneleet silmiin. Alma katsoo Liisaa suurilla ruskeilla silmillään ja kyyneleet valuvat pitkin ryppyisiä poskia. Liisa ottaa Almaa kädestä kiinni, hymyilee ja kertoo ettei ole mitään hätää. Varmuuden vuoksi Liisa antaa Almalle myös tarvittavan kipulääkkeen; ettei vain suloisen vanhan rouvan tarvitsisi kärsiä kivuista. Liisa haluaisi jäädä Alman vierelle pidemmäksi aikaa, mutta muut potilaat odottavat – sydäntä riipii jättää Alma sänkyyn yksin.

Kun aamun työt on tehty: potilaat syötetty, aamupesut ja muut aamutoimet hoidettu on hoitajien kahvitauon aika. Liisa kerkeää siemaista ensimmäisen hörpyn kuumaa kahvia, kun Kanervan ääni kuuluu. Kanerva on taas levoton. Jostain syystä Liisa on ainoa, joka kykenee rauhoittamaan Kanervaa parhaiten – joskus tosin Liisakaan ei onnistu siinä. Joskus kun Kanervaa ei saa millään keinolla rauhalliseksi, vaan hänelle on annettava rauhoittava lääke. Kerran Kanerva pääsi karkaamaan talvipakkasella ulos ja kaatui ulkona saaden mustan silmän. Liisaa inhottaa lääkitä Kanerva rauhalliseksi ja hän koettaa välttää tätä viimeiseen asti, mutta joskus on kuitenkin pakko – Kanervan itsensäkin takia. Lääkkeen antamisen jälkeen menee hetki ja Kanerva istuu päiväsalin sohvalla rauhallisesti.

Liisan kahvi on ehtinyt kylmetä. ”Kylmä kahvi kaunistaa”, Liisa nauraa mielessään ja hörppää kylmän kahvinsa loppuun. Hoitajien kahvihuoneeseen saapuu Jaana, Liisan esimies. Esimiehellä on asiaa, Jaana kutsuu Liisan huoneeseensa. Jaana kertoo ettei Liisan sopimus jatku. Liisa on ihmeissään: ”Sinähän sanoit vasta kaksi viikkoa sitten, että töitä riittää!” Liisa on työskennellyt vuodeosastolla vuoden ja sopimuksia on kertynyt useita. Jaana ilmoittaa lyhyesti ja kylmän kalseasti, että asiat ovat muuttuneet.

Lounaalla Almalla valuvat taas kyyneleet. Liisa ottaa kädestä kiinni ja laulaa Almalle hänen lempi laulunsa: Jumalan kämmenellä.

Potilaiden lounasajan jälkeen on hoitajien vuoro syödä. Liisa huokaa helpotuksesta: vihdoin hän pääsee istahtamaan edes hetkeksi. Sari valittaa kipeää selkäänsä. ”Menisit jo lääkäriin”, Liisa käskee, tietäen ettei Sari kuitenkaan noudata neuvoa. Viimeksi tämä ”rautarouvaksikin” kutsuttu sisupussi jäi sairaslomalle vasta, kun ei päässyt omin jaloin sängystänsä ylös.

Potilaiden kahvikärryä kuskatessaan Liisa huomaa, kuinka Jaanan veljentyttö tulee hymyillen esimiehen huoneesta ulos. Liisa laskee mielessään yhteen yksi plus yksi: Jaanan veljentyttö valmistui juuri lähihoitajaksi. Pienessä kaupungissa ihmiset tietävät toistensa asiat. Mielessään Liisa kiroaa, mutta ulkoapäin hän hymyilee. ”Kahvia ja pullaa”, hän hihkaisee mennessään potilashuoneeseen.

Kahvit ja pullat on jaettu ja syötetty – nyt Liisalla vihdoin aikaa soittaa Kaarlon vaimolle. Vaimo itkee ja kiittää hyvästä hoidosta. Liisalla tippuu kyynel silmäkulmasta: ”Otan osaa. Teillä oli hieno mies. Onhan sinulla joku siellä tukena? Soita vain tänne, jos tarvitset jotakin, ihan mitä tahansa.”

Potilaiden kahviajan jälkeen on hoitajien kahvitauko. Liisa kirjaa kahvinjuonnin lomassa tietokoneelle huomioitaan potilaista – puhelin soi: Elisan lapsi on kipeä eikä hän pääse iltavuoroon. Liisa informoi esimiestään ja menee takaisin kirjaushommiin. Kohta Jaana pyyhältääkin hoitajien kansliaan: ”Haluaisiko joku jäädä tekemään vielä iltavuoron. En löydä meille sijaista.” Kaikki ovat hiljaa. Jaana katsoo Liisaa anovasti. ”No, minä jään”, Liisa päästää suustaan huomaamattaan. ”Helkutti”, hän miettii Jaanan kiitellessä: ”Miksi en koskaan osaa sanoa ei.”

 
Liisa on kotona myöhään illalla. Lapset ovat menneet jo nukkumaan. ”Jarkko on taas siistinyt keittiön kiiltäväksi”, Liisa kiittelee miestään mielessään. Jarkko odottaa häntä hereillä olohuoneessa. Liisa kertoo miehelleen, että hänen sopimuksensa päättyy ja kiroaa esimiehensä. Ennen vuodeosastoa Liisa oli tehnyt kaksi vuotta pätkätöitä eri osastoilla – arjessa huomasi, kuinka erilaisessa asemassa sijainen ja vakituinen työntekijä olivat. Yhdestä työpaikasta Liisa lähti kiusaamisen takia. Jarkko lohduttaa vaimoaan: ”Mutta kyllähän sinulle löytyy varmasti töitä muualta.” Löytyy kyllä, mutta työpaikan vaihtaminen stressaa. Televisiosta kuuluu pääministeri Juha Sipilä ääni. Sipilä kertoo, kuinka lomarahoja leikataan. Liisa tuhahtaa: ”Tuolla miljonäärillä ei ole mitään käsitystä tavallisen ihmisen arjesta.” Jarkko iskee silmää ja muistuttaa, että onhan Sipilälläkin on vain neljän vuoden pätkätyösopimus.

Kaikki henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia – ne kuitenkin pohjautuvat tosi-elämään.

 

SannaAntikainen
Perussuomalaiset Outokumpu

Mielipiteeni edustavat vain omaa kantaani ja vain omia mielipiteitäni.
- Kansanedustaja
- Lähihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija
www.antikainensanna.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu