Sanna Antikainen " On asioita joihin on vain tartuttava, sillä muuten ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen."

Pullon henki hallintaan

Suomessa on jo pitkään jatkunut keskustelu, jossa alkoholihaittojen vähentämiseksi ehdotetaan vain alkoholin saatavuuden rajoittamista ja sen laimentamista. Tämä keskustelu on jälleen hallituksen alkoholipoliittisten linjausten jälkeen leimahtanut täyteen loistoonsa.

Alkoholin laimentaminen ja saatavuuden rajoittaminen kuuluvat ns. kokonaiskulutusmallin piiriin, jossa huomio kiinnitetään alkoholin kokonaiskulutusmäärään kansan keskuudessa. Kokonaiskulutusmäärä on erittäin helposti mitattava, kun samaan aikaan hyvän hoidon mittaaminen on asteen verran hankalampaa. Tämä kokonaiskulutusmalli onkin kuin lahja Ylhäältä yhteiskunnallemme, jossa talous-, tilasto- ja suoritevimma jylläävät niin lujaa, että heikompia pelottaa. Helpottavatko nämä vimmalla ylistetyt kokonaiskulutusmallin mukaiset toimenpiteet yksittäisen ihmisen; päihdeongelmaan sairastuneen tai päihdeperheessä kasvavan lapsen tilannetta?

Myönnän jo heti aluksi, että päihderiippuvuus aiheena on minulle henkilökohtainen ja käsittelen aihetta omien henkilökohtaisten kokemusteni pohjalta: itse kahden alkoholismiin kuolleen vanhemman tyttärenä ja entisenä lastenkotinuorena katson asiaa hiukan syvemmälle. Toisaalta, yhä jatkuvat opintoni sosiaali- ja terveysalalla, mielenterveys- ja päihdetyön opintoni sekä käytännön työkokemus (joskin vähäinen) ohjaavat ajatteluani niin, että pelkkä kokonaiskulutusmalliin juuttuminen ei ole ratkaisu Suomea vaivaavaan ongelmaan.

Kun puhumme alkoholihaitoista, tulisi meidän ymmärtää, mistä puhumme. Suomessa noin 540 000 ihmistä juo pullon koskenkorvaa päivässä. Tämä joukko juo puolet kaikesta kulutetusta alkoholista ja valtaosa alkoholin terveydellisistä ja sosiaalisista haitoista kohdistuvat näihin ihmisiin.

Auttaako alkoholin laimentaminen tai sen saatavuuden vaikeuttaminen päihderiippuvaista? Valtiotieteen tohtori ja THL:n erikoistutkija Christoffer Tigerstedt esittelee Teuvo Peltoniemen toimittamassa ”Pääasiana alkoholi” -kirjassa Ruotsin tilannetta: Ruotsi kielsi 1977 keskioluen päivittäistavarakaupoista ja korvasi sen ”kansanoluella”, jossa on alle 3,5 tilavuusprosenttia. Aluksi tämä hillitsi mallasjuomien kulutusta, mutta nykyisin kansanoluen suosio on romahtanut noin kuuteen prosenttiin ruotsalaisten kokonaiskulutuksesta. Tigerstedt kirjoittaakin tekstissään, kuinka kokonaiskulutusmallin mukaiset hintaan ja saatavuuteen vaikuttavat ratkaisut ovat Suomessakin korkeintaan kyenneet jarruttamaan, mutta eivät pysäyttämään alkoholin kokonaiskulutusta

Kuinka Suomi saisi pullon hengen hallintaan? Millä tavoin voimme  lievittää alkoholihaittoja?

Useimmat sairaudet Suomessa ovat saaneet ”täydet oikeudet”, kuvailee psykiatrian erikoislääkäri Rauno Mäkelä aiemmin mainitsemassani Teuvo Peltoniemen toimittamassa kirjassa. Mäkelä jatkaa tekstissään kuinka ”Addiktioilta nämä oikeudet vielä kuitenkin puuttuvat.” Mäkelän kuvailema tilanne on todellinen ja kestämätön, varsinkin 2000-luvun Suomessa, jossa on tieteellisesti todistettu aivojen kuvantamismenetelmillä päihderiippuvuuden olevan sairaus. Meissä istuu edelleen tiukassa vanhakantainen ns. pahemallin mukainen ajattelu: useat näkevät edelleen päihderiippuvaisen täysin autonomisena henkilönä, joka pystyisi lopettamaan päihteiden käytön, jos vain itse haluaisi. Kun päihdeongelma nähdään pelkästään ihmisen omana valintana, luo tämä sairaudesta kärsivää ihmistä halventavan asenneilmapiirin.

Mielestäni hyvää alkoholipolitiikkaa tehdään tekemällä hyvää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Alkoholistit ja suurkuluttajat perheineen tarvitsevat apua. On uskomatonta, että maassamme, jossa alkoholi on jo pitkään tiedetty olevan ongelma, on samaan aikaan päihdehuoltoa ja psykiatrista hoitoa ajettu alas kustannuksia karsimalla. Tässäkin valossa kokonaiskulutuksesta vouhkaaminen on ilmeisen hyvä keksintö. Hyvä hoito maksaa – muut keinot eivät ainakaan niin paljon. Inhimillisyys on jäänyt taloudellisen vimman jalkoihin. Näiden lisäksi Suomesta puuttuvat kunnollinen päihdeäitien hoito sekä kansainvälisten mallien mukaiset FASD – osaamiskeskukset.

Suomalainen yhteiskunta eli taloudellista nousukautta, kun hain äitini hänen elämänsä toiselta vieroitusjaksolta. Kysyin häneltä, mitä me nyt teemme. Hän puhkesi itkuun ja kertoi ettei tiedä, koska lääkäri ei ollut ehtinyt keskustelemaan hänen kanssaan kuin pienen hetken. Tämän lisäksi minut omaisena sivuutettiin täysin hänen hoitonsa aikana.  Vuosi katkaisuhoidon jälkeen hän kuoli. Itse olin tuolloin vasta 17-vuotias, joten en tiennyt, mihin ottaa yhteyttä tai mitä tehdä. On myös myönnettävä, että minussa jylläsi vielä tuolloin pahemallin mukainen ajattelumaailma, jossa näin äitini juomisen pelkästään hänen omana valintana. Nyt olen oppinut toisin. Kannankin huolta siitä, että monet ovat nyt samassa tilanteessa kuin minä ja äitini olimme kymmenen vuotta sitten. Kuinka helpotamme näiden ihmisten inhimillistä kärsimystä? Vastaukseen ei sisälly ainakaan tilastojen siivousvimmaa. Kaikki lähtee inhimillisyydestä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. Kiitos blogistasi.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Antaa enemmän kuin ajattelun aihetta juuri siltä tasolta - arjen realismista keillä on tämä ongelma/sairaus !

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eiköhän suurinosa laimenna alkoholinsa omatoimisesti, minä ainakin panen pitkään lasiin 4cl 80 prosenttista ja colaa lasi täyteen, vettä ei kannata viinana ostaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Vettä ei kannata viinana ostaa, minä ainakin panen 4 cl 80 prosenttista pitkäänlasiin ja lasi täyteen colajuomaa, omatoimisuus on hintansa väärti.
(Kommenttikenttä pakollinen)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Veden kantaminen näillä pikillä pohjanperän taipaleilla onkin suuritöistä... mutta oletko koskaan Aimo kokeillut jättää prosentit kokonaan joksikin aikaa? Jos olet ja tämä on tuottanut vaikeuksia, niin kysymyksessä on riippuvuus... mitä vaikeampaa, sitä vakavampaa. Nimittäin terve ihminen voi olla huomaamattaan raitiina muutaman kuukauden. Itseltäni tällainen huomaamattomuus ei onnistu, vaan homma vaatii tiettyjä toimenpiteitä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kiitos kommentistasi, minusta oli tulla juoppo, mutta kaksivuotta täysi tipattomuus, ei edes ykköskaljaa korjasi minut.

Nykyään voin ottaa , tosin harvoin, ja ryyppyvaijeri ei hirtä kiinni.

Päätös on tehtävä itse vertaisapua en ole tarvinnut.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen Vastaus kommenttiin #9

Uskon, ettei kukaan, joka alkoholia käyttää, ole immuuni riippuvuutta aiheuttaville vaikutuksille. Toiset ovat vain alttiimpia kuin toiset ja se alkoholismi voi puhjeta missä elämänvaiheessa tahansa.

Tuo sinun toimenpiteesi asian suhteen lienee hyvin tavanomaista, eli lähes jokainen joutuu tekemään asian kohdalla elämänsä aikana ratkaisun. Nykyään hyvin moni alkaa lotraamaan vasta eläkkeelle siirryttyään.

Mulla meni tipatonta yhdeksän vuotta ja sen jälkeen pidempiä tipattomia... tästä nykyisestä en tiedä, kuinka kauan kestää, mutta yhden kuukauden tipattomillehan meidänlaiset tekijämiehet nauretaan makeasti, vai mitä Aimo ;)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Mainio kirjoitus! Itsekin olen pohtinut tuota kokonaiskulutuksen ohjaamista siitä näkökulmasta kuinka sillä on Suomessa helppo esiintyä lähestulkoon ongelman ratkaisijana. Näin erityisesti aikaisemmin, nythän tähän on tullut vähän muutosta, mikä näkyi siinä miten voimakkaasti suomalaiset reagoivat reilu vuosi sitten keppanan laimentamista. Vaikka tuo kokonaiskulutuksen kanssa nysvääminen ei enää uppoa yhtä hyvin, jotenkin kummallisella tavalla rajoituksia ajavat poliitikot nähdään yhä hyvin usein olevan "hyvällä asialla". Näin siitäkin huolimatta, että nuo kyseiset muutokset eivät vaikuta alkoholismin konkreettisesti kokevien ihmisten elämään. Myipä kauppa kaljaa "vasta" aamuyhdeksästä eteenpäin, silti alkoholisti saa kaljansa.

En tietenkään usko, etteivätkö tuohon kokonaiskulutukseen keskittyvät poliitikot tarkoittaisi hyvää. He eivät kuitenkaan tarkastele ongelmaa riittävän kolmiulotteisesti vaan näkevät sen jonkinlaisena lineaarisena syy-seuraus-suhteena ylhäältä käsin. Silloin on helppo kuvitella, että kokonaiskulutukseen keskittyminen ja siitä seuraava holhoaminen tarjoaisi riittävän ratkaisun. Jos niin olisi, olisimme sen ratkaisun jo nähneet. Vaan eipä ole näkynyt.

Petri Hämäläinen

Upea kirjoitus sekä sisällöllisesti että tyylillisesti.

Hienoon kirjoitukseen sisältyy valitettavasti yksi virheellinen väite joka olisi syytä korjata. Väite nimittäin siitä että "540.000 suomalaista juo pullon kossua päivässä" on selkeästi epätosi.

Olettaisin että kirjoituksessa viitataan laskelmaan jonka perustana on arvio siitä että tietty osa alkoholin käyttäjistä kuluttaa tietyn osuuden kokonaiskulutuksesta. Alkoholin kokonaiskulutuksen ollessa n. 10 litraa vuodessa ja kulutuksen keskittyessä vahvasti riskikäyttäjiin (on usein esitetty että 10% käyttäjistä kuluttaa puolet alkoholista), päästään tuon suuntaisiin keskimääräisiin lukuihin.

On kuitenkin täysin eri asia väittää että 540.000 suomalaista juo kossun päivässä.

Oikeampaa olisi lähteä ilmaisemaan että "tietty lukumäärä suomalaisia (esim 540.000 henkilöä) juo alkoholia määrän joka vastaa laskennallisesti sitä että he kaikki joisivat pullollisen kossua päivässä."

"Kossun päivässä" juojia (edes keskimäärin ja erilaiset alkoholit huomioon ottaen) on todellisuudessa huomattavan paljon vähemmän kuin esitetyt 540.000 suomalaista.

Monissa julkaisuissa alkoholin riskikäyttäjien, suurkuluttajien tai alkoholistien määräksi arvioidaan Suomessa 300.000-500.000 henkilöä. Nopealla googlauksella löytyi muutama viite. Ks esim. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/mita-alkoh... ja http://www.terve.fi/alkoholismi/alkoholismi.

"Kossun päivässä" juojien määrä ei tietenkään voi olla suurempi kuin riskikäyttäjien kokonaismäärä. Todellisuudessa se on huomattavasti pienempi.

Todellisuudessa alkoholin suurkuluttajistakin vain murto-osa juo lähellekään määrän joka vastaa "kossua päivässä". Riskikäyttäjien tai suurkuluttajien kategoriaan kun pääsee hyvin paljon pienemmällä määrällä.

Alkoholin käyttö luokitellaan suurkulutukseksi miehillä, jos vuorokaudessa käyttää yli seitsemän tai viikossa yli 24 ravintola-annosta alkoholia. Viikkotasolla tämä tarkoittaa 2 kossua viikossa eli alle kolmannespulloa päivässä. Naisilla määrät ovat alhaisempia.

Alkoholin kulutus on riskikäyttäjienkin keskuudessa hyvin epätasaisesti jakautunutta. Jotkut juovat hyvin paljon enemmän kuin toiset.

Riskiluokituksen alaraja on kaukana "kossusta päivässä". Tämän perusteella on "kossun päivässä" vastaavan alkoholimäärän keskimääräisesti juovien lukumäärä karkeastikin arvioituna varmasti lähempänä 100.000:aa tai 200.000:aa kuin esitettyä 540.000:aa.

100.000 tai 200.000 on valtava luku kuitenkin. Sekä kulutetun alkoholin ja yksilöiden lukumäärän suhteen. Pienempi "kossun päivässä" juovien lukumääärä ei alenna kirjoituksen ansioita lainkaan.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Se ei ole eksakti väite vaan havainnollistava kielikuva, jonka otin uutislähteestä. En saa nyt kännykällä uutista liitettyä tähän, laitan sen myöhemmin sinulle.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

--On uskomatonta, että maassamme, jossa alkoholi on jo pitkään tiedetty olevan ongelma, on samaan aikaan päihdehuoltoa ja psykiatrista hoitoa ajettu alas kustannuksia karsimalla.

Psykiatrista avohoitoa on maassa saatavissa enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Mitalin toinen puoli on se, jotta usein alkoholiongelmainen ohjataan esim. A-klinikalle, eikä ollenkaan ryhdytä selvittämään psykiatrisen hoidon tarvetta.

A-puolella taas usein lääkkeitä vastustetaan periaatteessa, vaikka lääkehoitoa alkoholismiin on nykyään olemassa, esim. Suomessa kehitetty Sinclair-metodi, mikä ei toki sovi rankoille juopoille. Sitäkin voi ihmetellä, jotta julkinen terveydenhuolto ei ohjaa AA:eihin.

Älkääkä nyt taas vastatko, että taas lääkärit työntävät mömmöjä juopoille. Ottakaapa vaikka selvää ensin, mistä oikeastaan on kysymys.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Sitäkin voi ihmetellä, jotta julkinen terveydenhuolto ei ohjaa AA:eihin."

Eikös julkinenkin terveydenhoito joskus ohjaa internaattityyppisiin "myllyhoitoihin" y.m.s., joissa AA:n periaatteita sovelletaan?

Muutoin ymmärrän kyllä, että julkinen puoli vierastaa AA:ta, koska se pohjautuu aikansaeläneeseen amerikkalaiseen uskonnonomaiseen kulttiin. Olisiko toipuminen mahdollista ainoastaan toisenlaisen "pimahtamisen" kautta?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Käsitykseni mukaan AA sopii sellaisille tosijuopoille, joille täysraittius on ainoa mahdollisuus, erinomaisesti. Uskonnollisuus on lähinnä pintasilausta. Myllyhoitoja pidän kyseenalaisina - kokopäiväaivopesu pitää kyllä raittiina kuukauden, mutta entäs sitten? Kunnollista tutkimustietoa ei oikein ole; pitäisi erotella I ja II tyypin alkoholistit ja oheishäiröiset toisistaan, ja tutkia eri ryhmillä hoitotuloksia. Myllyhoito taitaa olla kallista uskomushoitoa, jonka vaikutus myöhempään elämään on olematon.

Jos alkoholin himoon liittyy persoonallisuusproblematiikkaa, niin AA on kyllä ilmeisen tehokas, ja edullinen menetelmä - minkään psykoterapian ei ole osoitettu auttavan alkoholismissa pätkääkään. Lääkkeitä tulisi kokeilla niille, jotka voidaan vielä palauttaa kohtuukäytätjiksi. Jos on muita psyykkisiä häiriöitä, ne pitää toki hoitaa.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Avohoitoon on satsattu, mutta laitoshoitoa vähennetty eikä hoitoon pääse helposti ellet ole psykoottinen ja/tai vaaraksi muille. Omalla lyhyellä työurallani on tullut vastaan liian monta masentunutta, joilla oli työ päästä laitoshoitoon, vaikka itsetuhoisuuttakin ilmeni. Nähtävästi itse apua pyytävä määritellään edelleen liian hyvävointiseksi.

Minäkään en, Pekka sinun tapasi, ymmärrä tätä liiallista lääkekielteisyyttä. Netistäkin jaetaan uskomatonta sopaa lääkkeistä. Toki pillerit eivät auta kaikkeen, mutta yleisesti niitä ei huvinvuoksi määrätä.

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Sote-politiikka on liian usein pelkkää "lisää rahaa soteen" -ajattelua. Lähivuosina verotulot eivät ole nousemassa, eikä siten lisärahoitusta odotettavissa. Kun rahaa ei ole, sitä ei ole.

Siksi painopisteen tulee olla hoidon kehittämisessä ja turhien pällekkäisyyksien karsimisessa (polvea hoidetaan terveyskeskuksessa, päätä psykiatrian poliklinikalla ja alkoholismia A-klinikalla). Sote-uudistus tuo onneksi helpotusta nyt kankeaksi kangistuneeseen, epätehokkuuteen itsensä kahlinneeseen hoito- ja palvelujärjestelmään.

Asenteiden muokkaus ei silti ole tarpeetonta. "Rupusakin" kuntouttaminen täytyy jotenkin perustella hoitoa rahoittavalle keskiluokalle.

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Onpas virkistävää nähdä pahemallin (juot, koska tykkäät olla kännissä) ulkopuolista ajattelua. Alkoholiongelmathan ovat vahvassa yhteydessä huono-osaisuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen ja mielenterveysongelmiin. Alkoholiongelma on siis usein muiden ongelmien seuraus, ei syy, vaikka siitä voikin tulla lopulta toipumisen ja sosiaalisen nousun suurin este.

En kuitenkaan väittäisi, että alkoholin kulutusta yritetään hillitä "vain" kokonaiskulutusmallin mukaisilla toimenpiteillä. Pidän kokonaiskulutuksen hillitsemistä kuitenkin tärkeänä toimenpiteenä, sillä sosiaali- ja terveyspalveluihin on aina käytettävissä vähemmän voimavaroja kuin olisi tarpeen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset