Sanna Antikainen " On asioita joihin on vain tartuttava, sillä muuten ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen."

Senat sakaisin

Ala-asteella kirjoittamista harjoitellessani muistan inhonneeni punakynällä tehtyjä merkintöjä, jotka vilisivät kirjoituksissani. Yritin aina parhaani, mutta jotenkin ne senat vaan olivat usein sakaisin. Opettaja käski minua olemaan huolellisempi. Tuska oli valtava, kun mielestäni yritin parhaani jokainen kerta.

Kolmannella luokalla sain matematiikasta ensimmäisen kerran nelosen. Se oli järkytys, opettajakin oli todella vakavan oloinen. Jouduin tukiopetukseen. Äitini kysyi kotona: ”Teitkö Sanna parhaasi?” Kerroin äidille, että tein. Äiti sanoi, että hyvä ja jatkoi, että se riittää.

Yläasteelle mentäessä kirjoittaminen oli helpottanut tukiopetuksen ansiosta, mutta pieniä kirjoitusvirheitä edelleen vilisi ja edelleen joskus myös senat menivät sakaisin. Jostain syystä englanninkielessä kirjoitusvirheitä ei minulla ollut ollenkaan niin paljon kuin äidinkielessä. Koulussa yritin parhaani kaikissa aineissa ja olin tasainen kahdeksikon oppilas. Englanti minulla oli 10, tämä johtui ihanasta ja huomaavasta opettajastani.

Luin kokeisiin aina huolellisesti. Tuntui kuitenkin siltä, että aivoissani oli jonkinlainen ”este”, jonka vuoksi en osannut selostaa paperille, mitä mielessäni tiesin. Se oli turhauttavaa, varsinkin kun kotonani asuva mies, eli isäni, oli akateemisesti lahjakas ja nuorena kympin oppilas. Hän kertoi minulle, että vain tyhmät lukevat kokeisiin. Tyhmä, sitä minäkin ajattelin olevani.

Äitini ei lukenut minulle juurikaan ääneen pienenä. Myöhemmin äiti kertoi käyneensä sen aikaista ”apukoulua”. Äidillä taisi olla myös lukihäiriö, mutta vakavampi sellainen. Mitään tutkimuksia ei siihen aikaan tehty. Omien kokemustensa pohjalta äitini kannusti minua opiskelemaan ja hänelle ne keskitason numeroni olivat upeita.

Lukion aloitin innokkaana. Pidin lukiossa psykologiasta ja terveystiedosta. Matematiikka oli minulle äärimäisen vaikeaa ja erotodistuksessani numerorivini onkin ”huikea”: 5, 4, 4. Kerran eräs opettaja kysyi minulta, että olenko sellainen heikkolahjainen.

Pikku hiljaa lukion oppimäärä alkoi kasaantua suureksi taakaksi. En pysynyt tahdissa mukana. Meille kaikille opiskelijoille tehtiin lukihäiriötesti ja jäin seulassa kiinni. Menin tarkempiin tutkimuksiin ja vihdoin sain sille ”esteelleni päässäni” nimen: (lievä) lukihäiriö, kirjoittamisen vaikeus sekä numeroista päätellen matemaattinen erityisvaikeus. Se oli vapauttavaa – en ollutkaan tyhmä.

En koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta valmistuin lähihoitajaksi. Lähihoitajaopinnoissa minulla ei ollut hankaluuksia, koska aiheet kiinnostivat minua. Äidinkielikin sujui ihan hyvin. Huomasin, että mitä enemmän luin mitä tahansa kirjoja, sitä paremmin kirjoittaminenkin sujui. Nykyään ammattikorkeakoulussa minulla ei ole kirjallisten töiden kanssa hankaluuksia, mutta tarkka minun on oltava, erittäin tarkka. Muuten senat voivat mennä sakaisin.

Olen tähän mennessä kirjoittanut kymmeniä eri blogitekstejä ja lehtikirjoituksia. Innon kirjoittamiseen ja blogin perustamiseen sain päästyäni kotikaupunkini valtuustoon. Koin, että minun täytyy tuoda mielipiteitäni esille niille, jotka minua olivat äänestäneet. Jotkut ovat jopa kehuneet tämän kolmen vuoden aikana minua hyväksi kirjoittajaksi. Omasta mielestäni en kuitenkaan ole keskivertoa kummempi kirjoittaja, mutta kirjoittajana haluan kehittyä edelleen. Kun alussa aloin kirjoittamaan tekstejäni, pyysin ystävältäni apua. Hän luki tekstejäni ja opetti, miten asiat kannattaisi ilmaista. Opin aika hyvin hänen opeillaan. Hänen opetusmetodinsa ei perustunut punakynän voimaan vaan kannustamisen voimaan. Hän on nyt valmistunut opettajaksi, juuri tällaisia opettajia maamme tarvitsee.

Meitä lukihäiriöisiä ja muita, joilla on erilaisia kielellisiä ja matemaattisia vaikeuksia, on Suomessa paljon: joka 20. koululaisista ja aikuisista kärsii erilaisista oppimisen erityisvaikeuksista. Itseasiassa näiden ongelmien eksakti määritelmä on ”oppimiskyvyn häiriöt”, jonka alle kuuluu monia erilaisia erityisvaikeuksia. Oppimisvaikeus itsessään tarkoittaa erilaisia, tavallisesta poikkeavia tapoja oppia ja käsitellä tietoa. Ja näiden erityisvaikeuksien alkuperä on neurobiologinen. Tiesittekö muuten, että rapakon takana on oppimisvaikeuksista kärsivä kuningas, ja tuleva kuningatar Victoria on myös kertonut kärsivänsä samoista vaikeuksista. Tiesittekö myös, että kuuluisin arkkitehtimme Alvar Aalto kärsi myös oppimisvaikeuksista?

Kuten jo kirjoitin, on sanomattakin selvää, kuinka vapauttavaa aikoinaan oli saada nimi ”esteelle päässäni” ja saada tietää etten ole tyhmä. Kirjoittamisesta olen alkanut nauttimaan ja koen, että pystyn nykyisin ilmaisemaan ajatuksiani myös kirjoittamalla. Edelleen tosin häpeän kirjoitusvirheitä. Minusta tuntuu, että omissa teksteissäni näen sen kummajaisen edelleen punaisella alleviivattuna, kuten koulussa aikoinaan.

Akateemista koulutusta ja matemaattista ja kielellistä lahjakkuutta ihannoivassa maailmassa toivoisin muistettavan etteivät nämä lahjakkuudet ole ainoita lahjakkuuden muotoja. Taitava puuseppä on aivan yhtä lahjakas kuin matemaattinen gurukin. Empaattinen vanhuksia hoitava lähihoitajakin on aivan yhtä arvokas yhteiskunnallemme kuin ydinfyysikkokin.

Kaikille oppimisvaikeuksista kärsiville haluan sanoa, että alkaa vain koskaan hävetkö itseänne. Koskaan. Äitini opetus: ”Tee parhaasi, se riittää” on mielestäni hyvä ohjenuora niin elämässä kuin opinnoissakin.


Ps: Tähän kirjoitukseen sain innon, kun kirjoitin edellisessä blogitekstissäni jo otsikon päin hanuria. Hienoa kuitenkin on ettei kukaan ole kommentoinut sitä pieleen mennyttä otsikkoa negatiivisesti. Maailma on mennyt eteenpäin. Kiitos siitä!
 
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Tässä blogikirjoituksessa ei olisi paljon punakynämerkintöjä. Ihan kymppiä ei kuitenkaan tulisi.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Tarkistin sen monta kertaa ;) Kymppiä en tule koskaan samaan mistään, mutta se ei haittaa :) Kiitos Raimolle :)

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Vio krijottaa vkkia kunika skeaista ja siiät saa stili hvyin sevlää.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kyllä siitä voi ihan hyvin täyden kympin antaa.
Asia, sisältö on tärkeintä.
Äidillä oli tapana sanoa, että pikkuasioita "hullu ei huomaa, ja viisas ei virka mitään."
----

Myös minulla oli lukiossa kirjallinen ja suullinen esitys usein 4. Jonkun taikavoiman nostamana kuitenkin selvisin koulun läpi.
No myöhemmin on sitten tullut sotkettua painomusteella muutamaa lehteä kolumnistina, nykyään kirjaimin näitä blogeja ja kommentteja.

Niin minkähän takia se koulun kielenopetus on ollut niin pilkuntarkkaa (kirjaimellisesti) kun jo näinkin sekavasta tekstistä saa selvän:

" Otata veiälkin pähään kun selliä kusulosa
ania aeitlisttin. Tison mennättevöyä on että
en olult heplpo oipalps."

Toivottavasti ei tullut paljoa kirjoitusvirheitä.

Jos joku ei ole tämäntapaista tekstiä lukenut, niin idea on se että sanan kirjaimet voidaan sekoittaa mielivaltaisesti, ainoastaan ensimmäinen ja viimeinen pidetään paikoillaan.

----

Lapsille lukeminen on tärkeätä, kuulema vielä senkin jälkeen vaikka itse jo osaavat lukea. Vaimo luki meidän tyttärille paljon. Senkö seurausta vai mitä, nuorempi tytär sukkuloi lehtimaailmassa kuin kala vedessä.
Vanhemmalta tuleekin sitten enemmän asiatekstiä, ammatin mukaan.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Mulle riittää että ymmärrän mitä kerrotaan.
Pilikunviilajat menkhöt sinne missä pippuri kasvaa.. :)

Käyttäjän ArmasAallontie kuva
Jari Partala

Kymppi tulee, sisällöstä. Se on tärkeintä. Upea kirjoitus...

Käyttäjän TonyBjrk kuva
Tony Björk

Hieno kirjoitus. Itse lukihäiriönä toimin nyt (myös) opettajana. Ymmärrys "meitä" kohtaan on parantunnut huomattavasti viime vuosina, sekä myös apumenetelmät koulussa. Uusi tekniikkaa on myös auttanut oppilaita joilla on lukihäiröitä.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Mukava kuulla, että meillä on kaltaisiasi opettajia :) Mahtavaa!

Anne-Liisa Riissanen

Iso kiitos! Terveiset kahden kielellisen erityisvaikeuden omaavan lapsen äidiltä.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Kiitos itsellesi! Itse olen mietinyt, että tulevaisuudessa näkee, onko minun ongelmat periytyneet pojilleni :) Toivottavasti lapsesi ovat saaneet asianmukaista apua. Heille paljon lämpimiä terveisiä :)

Ville-Matti Vilkka

Kiitos tekstistä.
Itse luki-ongelmaisena päädyin akateemisella uralle. Yliopistossa opiskelu oli niin innostavaa, että kykenin ylittämään itseni.

Liiankin usein huomaan, että luki-ongelmaisia ohjataan pois akateemiselta uralta, mikä on sääli.
Monella luki-ongelmaisella on myös ongelmia motoriikassa ja tilallisessa hahmottamisessa, mikä voi olla katastrofaalista useissa käytännöllisissä ammateissa. Tekstiä on helppo korjata, mutta ei peilikuvana sahattua levyä.

Mieluiten näkisin, että isommat tai pienemmät oppimisen ongelmat eivät suoraan näyttäisi tietä, mikä kenestäkin tulee aikuisena. Vajavuus voi olla jopa vahvuus, koska silloin ei pidä omaa tekemistään automaattisesti itsestäänselvänä ja itseään onnistujana.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Kiitos itsellesi kommentistasi :) Sekä esimerkistäsi. Hienoa, että olet jaksanut opiskella ja pyrkinyt eteenpäin etkä ole antanut periksi. Minäkin unelmoin yliopistokoulutuksesta nuorena. Ehkä yritän vielä joskus :)

Oppimisvaikeuksista kärsivillä on tosiaan joskus muitakin liitännäisongelmia. Eipä ihme, kun meidän aivomme toimivat hiukan erilailla kuin "tavisten" :)

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Korjasin taannoin erästä kommentoijaa kun hän kirjoitti suomalaisia isolla kirjaimella pienen sijasta. Kuitenkin itsellä on mennyt kahdessa viimeisessä kirjoituksessa senat sakaisin. Kielentarkistusta ei aina malta tehdä ennen tekstin julkaisua, vaikka pitäisi. Aina voi kuitenkin kehittyä ja pyrkiä parempaan.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Oma kirjoittamiseni on vanhemmiten päin vastoin huonontunut. Ilmeisesti en jaksa tarpeeksi keskittyä tekstin tuottamiseen ja aivot "korjaavat" pienet kirjoitusvirheet ensilukemalla. Tietokonemaailma on tehnyt korjaamisen niin helpoksi, ettei jaksa tekstiä syöttäessä lukea osuivatko sormet oikeille näppäimille. Hommaa vaikeuttaa luonnollisesti useiden eri laitteiden käyttäminen. Luultavasti lukijat silti saavat useimmiten selvää siitä mitä yritän sanoa. Jatkahan kirjoittamista niin minä jatkan lukemista vaikken kovin usein olekaan samaa mieltä kanssasi politiikasta.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Wordin sanatarkastus on hyvä. Pitäisi muistaa käyttää myös otsikot sen kautta ;)

Eri mieltä saa ja pitää olla. Kuhan kunnioitamme toisiamme tasavertaisina ihmisinä :) Hyvää kesää Börjelle!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset