Liian lievät tuomiot seksuaalirikoksista koettelevat suomalaisten oikeustajua
Suomessa on viimeisten vuosien aikana kuohuttu useasti liian lievistä tuomioista seksuaalirikoksista. Esimerkkejä riittää:
”Miesten saamat tuomiot hirvittävästä seksuaalirikoksesta kuohuttavat – Emeritaprofessori: ”Aika alhainen tuomio” 18.1.2015 Iltasanomat
”Professori pöyristyi Tapanilan raiskaustuomiosta: Miten mediahuomio voi olla lieventävä tekijä?” 11.4.2016 MTV
”Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen katsoo, että väkivalta- ja seksuaalirikoksista pitäisi määrätä nykykäytäntöä kovemmat tuomiot. ” 24.3.2015 Uusi Suomi
Viimeisin kansaa ja myös oikeusoppineita kuohuttanut tuomio annettiin vastikään. Kyseisessä tapauksessa Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan turvapaikanhakijamiehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden vankeuteen. Oikeus kuitenkin hylkäsi syytteen törkeästä raiskauksesta, vaikka uhri oli ikänsä puolesta avuttomassa tilassa. Rikoslain 20 luku antaa mahdollisuuden tuomioon raiskauksesta, mikäli uhri on ”kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan” .Käräjäoikeus olisi voinut hyvin soveltaa tätä pykälää suojellakseen 10-vuotiasta tyttöä, mutta se jätti niin tekemättä. Se, miksi näin, on jäänyt mysteeriksi. Lisää jutusta ja rikosoikeuden professorin haastattelun voit lukea tästä.
Suurin osa suomalaisista ymmärtää maalaisjärjelläkin, kuinka järkyttävä rikos raiskaus on sen uhria kohtaan. En siis tee pitkää selostusta kaikista niistä psyykkisistä ja fyysisistä vammoista, jotka raiskaus uhriin jättää. Lyhyesti sanottuna raiskaus rikkoo täysin ihmisen fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden rajat. Raiskaus tai raiskausyritys on järkyttävä ja traumaattinen kokemus uhrille. Jos kyseessä on lapsi, kuten yllä, ovat vaikutukset vielä järkyttävämmät. Uhri kantaa haavoja lopun ikänsä, mutta tekijä saattaa selvitä ehdonalaisella.
Vaikka raiskaus yleisen oikeustajun mukaan tuomitaankin Suomessa ankarasti, ovat raiskauksista annetut tuomiot Suomessa kansainvälisessä vertailussa lievimmästä päästä. Esimerkiksi naapurissamme Ruotsissa raiskaustuomiot ovat Suomea ankarampia. Englannissa seksuaalirikostuomion lähtötaso on usein viisi vuotta. Kansa tahtoisi kovempia rikostuomioita, mutta tuomioistuimet päästävät liian usein seksuaalirikolliset kuin koirat veräjästä tai tyytyvät lähinnä heristämään raiskaajille ja hyväksikäyttäjille sormea, kuten yllä esitellyissä tapauksissa.
Suomalaiset luottavat vielä melko hyvin suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Kansanarvot 2016 tutkimuksessa oikeuslaitos oli neljäntenä luotettavimpien instituutioiden listalla. Luottamus oikeuteen onkin menestyvän yhteiskunnan kannalta olennaista. Luottamuksen kannalta kuitenkin ratkaisevaa on, kuinka oikeusjärjestelmä toimii käytännössä. Liian pienet tuomiot (varsinkin lapsiin kohdistuvissa) hyväksikäyttö- ja raiskaustapauksissa alentavat luottamusta oikeusjärjestelmään – siis juuri siihen instituutioon, joka on yhteiskunnan menestymisen kannalta tärkeä.
Liian usein talousrikoksista annetut tuomiot ovat kovempia kuin yksilön koskemattomuuteen kohdistuvat seksuaalirikostuomiot. Rangaistessaan talousrikoksista suojelee oikeuslaitos osaltaan yhteiskuntajärjestelmää, joka tottakai on oikein. Kysymykseksi kuitenkin jää se, miksi oikeuslaitos ei suojele samalla vimmalla seksuaalirikosten uhreja, jotka yleensä ovat tyttöjä tai naisia.
”… tyytyvät lähinnä heristämään raiskaajille ja hyväksikäyttäjille sormea, kuten yllä esitellyissä tapauksissa.”
Kolmea vuotta ehdotonta vankeutta ei Suomen yleisen tuomiotason huomioiden voine verrata pelkkään sormen heristelyyn. Rikosnimikkeestä ”hyväksikäyttö” se on itse asiassa melko ankara tuomio, kun kyse on kertaluontoisesta tapahtumasta.
Hyvää sanomaa ja kannanottoa ei kannata vesittää ohi maalin ampuvalla metaforalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kertaluontoinen tapahtuma? Ei hyvää päivää! Onnea Juhalle, sait vuoden vähättelijä palkinnon…
ps: Ihan vain tietona, että tämä mainitsemasi ”kertaluontoinen tapahtuma” jättää uhriin pysyvät arvet!
Ilmoita asiaton viesti
Varsinkin kun huomioidaan, että kolme vuotta ehdotonta – varsinkaan ensikertalaiselle – ei käytännössä suimkaan ole likipiäenkään kolmea vuotta ehdotonta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ole ensikertaiselle puolet? Jos on vielä tarpeeksi nuori, niin kolmasosa. Ja ensikertalainen olet joka kerta, jos pidät tuomioiden välillä 3v taukoa.
Ilmoita asiaton viesti
Huomautukseni koski ennen kaikkea liioiteltua vertausta ”sormen heristämiseen”. Tällaisten rikosten kohdalla on yleistä, että jos luottaa tuomioistuimen tekemään päätökseen, saa usein raivoisan palautteen, jossa kyseenalaistetaan oikeudentaju ja empatia. Vaikka tuomioistuimessa istuu nimenomaan kokeneita lainoppineita IHMISIÄ, jotka ovat tarkkaan perehtyneet tapahtuneeseen rikokseen ja ovat selvillä sen kaikista vivahteista. Me emme pelkkien lööppien perusteella voi tehdä yhtä painavia johtopäätöksiä kuin tuomioistuimen tuomarit.
Pitäydyn edelleen kannassani, jonka mukaan kolmen vuoden ehdoton vankeustuomio ei ole sama asia kuin sormen heristäminen oli sitten kyse mistä rikoksesta hyvänsä. Mies, joka ajoi Helsingissä suojatiellä punaisia päin kaksi lasta kuoliaaksi, sai muistaakseni kahden vuoden tuomion.
(Mainittakoon vielä, että ”kertaluontoinen” merkitsee juridisesta käsitteestä ”toistuva” tai ”jatkunut rikos” poikkeavaa tapausta, joten sillä sananvalintana ei ole minkäänlaista arvolatausta sen suhteen kuinka uhri elämässään tuon rikoksen tulee kokemaan. Toistuvaa tai jatkunutta rikosta pidetään raskauttavana asianhaarana.)
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma tuntuu olevan se,että tuomioiden koventaminen osuisi pahasti tähän korkeasti koulutettuun moniosaajajoukkoon,joka on tullut pelastamaan meidät Suomea uhkaavalta työvoimapulallta.
Ilmoita asiaton viesti
«Suurin osa suomalaisista ymmärtää maalaisjärjelläkin, kuinka järkyttävä rikos raiskaus on sen uhria kohtaan. En siis tee pitkää selostusta kaikista niistä psyykkisistä ja fyysisistä vammoista, jotka raiskaus uhriin jättää.»
Jos järjestä puhutaan, järjellä ajatellen raiskaukset eivät nykyisellään ole poikkeavia muunlaisesta pahoinpitelystä, eikä raiskaukseen aina edes liity varsinaista pahoinpitelyä.
Raiskausten vaikutukset vaikuttavat pääosin olevan tunnereaktioita, joilla on joskus aiemmin ollut selkeämpi kumppanin valintaan liittyvä tarkoitus. Ehkäisyn ja aborttien aikana ei raiskauksiin liittyvillä tunnemekanismeilla ole enää sitä tarkoitusta mitä aiemmin, mutta valitettavasti ne silti ovat olemassa.
Sinällään on meillä on muitakin läheisen kategorian tekoja ja niistä aiheutuvia tunnereaktioita, jotka aiheuttavat elämän kestäviä traumoja. Uskottomuus ja muu huijaaminen parisuhteissa nyt erityisesti. Sellaiset on kuitenkin dekriminalisoitu kaikissa muodoissaan viime vuosikymmeninä ja mahdolliset psyykkiset vauriot katsotaan yksin ”uhrin” ongelmaksi.
Joissain tilanteissa raiskaus toki voi aiheuttaa vakaviakin ongelmia, kuten jos abortti johtaa hedelmättömyyteen tai jos nainen on yrittänyt hankkia lasta kumppaninsa kanssa. Tällaisissa tilanteissa raiskauksella on siis oikeasti merkittäviä ja vakavia seurauksia. Ongelma tosin on, että juridisesti on vaikea asettaa tekijää vastuuseen kaikista ennakoimattomista seurauksista. Sinällään monissa aiheissa jo vaaran aiheuttaminen on rikos.
«Oikeus kuitenkin hylkäsi syytteen törkeästä raiskauksesta, vaikka uhri oli ikänsä puolesta avuttomassa tilassa.»
Tässä taitaa mennä kirjoittajalta puurot ja vellit sekaisin. Suomalaisessa oikeuskäsitteistössä raiskauksella tarkoitetaan tahdon vastaista sukupuoliyhteyttä. En näe syytä hämärtää tätä käsitteistöä, siten kuin joissain muissa maissa on tehty. Hämärtäminen on vähän samaan suuntaan kuin Andrea Dworkinin käsitteistö, jossa kaikki (heteroseksuaalinen) seksi on raiskausta.
Huomaathan, että sellainen hyväksikäyttö, joka on lapsen tahdon mukaista, ei aiheuta sellaisia fyysisiä vammoja tai edes psyykkisiä traumoja, mitä itse tekstissäsi yhdistät raiskaukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Rikoslaki: ”Rikoslain mukaan raiskauksesta tulee tuomita se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.”
Mies olisi siis teoriassa voitu tuomita raiskauksesta. Sinulla itselläsi siis meni puurot ja vellit sekaisin. Lue tämä: http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikosoikeu…
Ja ole hyvä ja tutustu vaikkapa googlea käyttämällä siihen, mitä seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa uhrilleen. Olen hoitaja ja työskennellyt mielenterveyspotilaiden parissa ja olen työni kautta huomannut, miten järkyttävät jäljet seksuaalinen hyväksikäyttö lapsiin jättää ja kuinka ne jäljet näkyvät vielä aikuisenakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos viittauksesta. Sen pohjalta virhe ei ollut vain sinun, ilmeisesti professoreiltakin on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Professorit näkyvät lukevan lakitekstiä varsin laajassa merkityksessä. Sinällään lakiteksti ehkä mahdollistaa tuollaisen tulkinnan, mutta kyllä se aika äärimmäistä venyttämistä on.
Lainkohta käsittelee ensisijaisesti tilanteita, joissa uhri on tavallisesta tilasta poikkeavasta tilassa, kuten tiedottomana, ja siksi ei kykene muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Jos tiedottomat on mainittu erikseen, miksei lapsia ole? Miksi lapsia tulkintaa pitää vääntää jostain kohdasta, kuten ”tai muun avuttoman tilan takia”? Eikö voisi odottaa, että jos lapset ovat yhtä tärkeitä kuin tiedottomassa tilassa olevat, heidät olisi mainittu laissa suoraan?
Tulkinta todellakin on venyttämistä. On melko nurinkurinen ajatus, että lapsi olisi jatkuvasti tavallisesta tilastaan poikkeavassa tilassa. Kyllä lapsille kehittyy omaa tahtoa siinä jo parin-kolmen vuoden iässä. Juridiikan ei tosin tarvitse sitoutua psykologisiin käsitteisiin ja voi määritellä tahdon eri tavoin. Tässä diskurssissa kuitenkin sekoitetaan psykologista tahtoa ja juridista tahdon merkitystä aika raa’asti.
Oikeuskäytännössä voidaan toki lainkohtien merkityksiä laajentaa ja supistaa, jolloin tekstin tulkinta maalaisjärjellä on vaikeaa. Tässä kuitenkin professoritkin ovat väkisin lähteneet venyttämään käsitteitä, sen sijaan että olisivat selkeästi vedonneet oikeuskäytäntöön.
«mitä seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa uhrilleen. Olen hoitaja ja työskennellyt mielenterveyspotilaiden parissa ja olen työni kautta huomannut, miten järkyttävät jäljet seksuaalinen hyväksikäyttö lapsiin jättää ja kuinka ne jäljet näkyvät vielä aikuisenakin.»
Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset riippuvat siitä, mitä tekijöitä siihen on liittynyt. Traumatisoiko väkivallan käyttö enemmän kuin väkivallaton? Traumatisoiko tahdonvastainen enemmän kuin tahdonmukainen? Vaikuttaako kesto, toistuvuus, suhde henkilöihin, jne? Koska vaikuttavia tekijöitä on monia, ei ole mitään kaikenkattavaa sääntöä, että kaikki seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaisi aivan yhtä vakavat seuraukset.
Seksuaalinen hyväksikäyttö lisää psyykkisten ongelmien riskiä, mutta ei aiheuta niitä varmasti ja silloinkin kun ongelmia aiheutuu, niiden voimakkuus riippuu tilanteeseen liittyvistä tekijöistä.
Toinen pointtini oli, että vakavien traumojen aiheuttamista ei ole kriminalisoitu muissa seksuaalisuuteen liittyvissä tilanteissa. Voisi ajatella, että jos pelkkä traumatisointi olisi peruste kriminalisoinnille, se olisi sitä kaikissa kategorioissa, eikä vain poimittaisi sellaisia joissa se sopii itselle.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtökohtaisesti 10-vuotias ei ole vielä niin kehittyneellä tasolla, että hän kykenisi vielä pätevästi antamaan suostumutta yhdyntään. Tämän takia olisi perusteltua, että teko tuomittaisin myös raiskauksena.
Ilmoita asiaton viesti
«Mies olisi siis teoriassa voitu tuomita raiskauksesta. Sinulla itselläsi siis meni puurot ja vellit sekaisin. Lue tämä»
Luinpas tuota vielä vähän tarkemmin. Tuossa oli siis haastateltu kahta rikosoikeuden professoria, joista toinen on Terttu Utriainen.
Utriainen on nimenomaisesti ajanut rikoslain remonttia seksuaalirikosten osalta. Hän nimenomaisesti haluaisi siihen sellaisia raiskauksen käsitteen laajennuksia, joita itsekin tässä ilmeisesti kannatat.
Utriainen on lausunut: «Mielestäni meidän pitäisi ottaa samanlainen rikosten tunnusmerkistö käyttöön kuin Ruotsissa ja Englannissa, joissa on lasten raiskauksille omat nimikkeensä. Molemmat myös lähtevät siitä ajatuksesta, että kyseessä on aina lapsen raiskaus, vaikka lapsi olisi suostunut tekoon.»
Eli tällä hetkellä Suomessa raiskaus määritellään siten kuin itsekin edellä katsoin, mutta Utriainen on halunnut siihen muutosta.
Mutta sellaista muutosta ei siis rikoslaissa vielä ole, joten oikeuden tuomio on tuossa 10-vuotiaan lapsen tapauksessa saattanut olla täsmälleen lain käsitteistön mukainen!
Viittaamassasi artikkelissa Utriainen siis yrittää väkisin laajentaa nykyisen rikoslain kohtia, mikä on varsin ristiriitaista, jos hän aiemmin on sanonut, ettei nykyinen laki hänen haluamaansa määritelmää kata ja ajaa siksi muutosta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen huomannut, että tästä aiheesta on taivastelijoiden kanssa liki mahdotonta keskustella oikeudelliselta pohjalta loogisesti. Yleisesti ottaen juridista lähestymistapaa pidetään ”syyllisten hyyssäämisenä” ja ad hominem -tyyliset argumentit voi välttää ainoastaan ulvomalla kuorossa hirttoköyden ääressä yhdessä muiden kanssa.
Tällainen vahvistaa edelleen uskoani nimenomaan riippumattoman oikesulaitoksen välttämättömyyteen. Yleinen oikeusturva katoaisi tyystin, jos sen perustaksi muodostuisivat ”suuren yleisön” epäanalyyttiset tunnevaltaiset reaktiot. Ja yleisen oikeusturvan kadotessa se katoaminen eskaloituisi koko lainsäädännön kenttään, ei pelkästään tiettyihin rikosnimikkeisiin.
Ilmoita asiaton viesti
#51
Varmaa on, että 10 vuotiaan lapsen voi houkuttelemalla halauksin ja koskettelemalla saada vapaaehtoisesti suostumaan sukupuoli yhdyntään. Tämä houkutteleminen on jo henkistä raiskausta. Ihmettelen sitä, että joku pitää tällaista lievänä raiskauksena.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä pitääkö joku tekoa ”lievänä raiskauksena”, ainakaan kukaan tässä ketjussa ei ole tuollaista määrittelyä tuonut julki. Viittaamassasi kommentissa kommentoija oli analysoinut asiaa voimassa olevan lain kannalta. On hyvin tärkeätä, että tuomiot perustuvat lakiin, olkoonpa se sitten millainen hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota, tuota. Laithan ovat näköjään sellaisia, että niitä voi tulkita. Etenkin 10 vuotiaan suostuminen. Pitäisi varmaan olla selvän-näkijä tuomarina joka tietää millainen tilanne oli jossa 10 vuoden ikäinen lapsi oli suostunut. Muuten, ainakin minun mielestä tuomio olisi törkeä raiskaus.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomion perusteluissa oli kerrottu, että fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkaamista ei ole esiintynyt ja tokihan oikeudenkäynnin prosessissa on keskusteltu kaikkien asianosaisten kanssa. Ei siinä selvännäkijää tarvita.
Eri asia on tietysti, jos katsotaan, että suojaikää nuorempien kanssa seksin harjoittaminen tulisi laissa määritellä aina törkeäksi raiskaukseksi. Silloin tuomio olisi ollut toinen. Mutta lakia ei Suomessa ole tällä tavoin kirjoitettu.
Omaa kantaani itse lakiin en ole tässä ketjussa tuonut julki lainkaan, olen vain pureutunut oikeudenkäyntiprosessiin ja tuomitsemiseen. Mutta olen taipuvainen myös ajattelemaan, että tuomioistuimella pitäisi olla lakiin perustuva mahdollisuus tuomita astetta törkeämmästä rikoksesta, jos se uhrin iän perusteella kokonaisarvion jälkeen katsoo, että siihen on aihetta.
Nykyisen lain voimassa ollessa tuomioistuin olisi venyttänyt tulkintavaltaansa juridisesti katsoen selvästikin liian pitkälle, jos tuomio olisi annettu ehdottamasi rikosnimikkeen pohjalta ottaen huomioon sen, mikä tapauksesta on julkisuuteen kerrottu.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen oikeuskäytännön ja lakien suurin ongelma ovat juristit. Heillä on vain tekninen näkemys oikeuden jakamisesta eli rangaistuksista. En tunne yhtään juristia, jonka oikeuskäsitykset olisivat lähelläkään yleistä käsitystä.
En tiedä Marko Grönroosin ammattia, mutta en koskaan toivoisi hänen logiikkaansa käytettävän oikeudessa. Näkemykset ovat niin kieroontuneita.
Ilmoita asiaton viesti
«En tiedä Marko Grönroosin ammattia, mutta en koskaan toivoisi hänen logiikkaansa käytettävän oikeudessa. Näkemykset ovat niin kieroontuneita.»
Antikaisen valittelu saattoi tässä koskea sitä, että oikeudessa ehkä käytettiin minun logiikkaani.
Mieti sitä logiikkaa toki pidemmälle. Mitä kohtaa pidät ristiriitaisena?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä se ongelma tässä on kuitenki se, että sinulla ei ole kuvaa niistä elementeistä, joista oikeuden tuomio koostuu ja mitä seikkoja niissä on otettava huomioon.
Ilmoita asiaton viesti
”hyväksikäyttö, joka on lapsen tahdon mukaista”. Mitä tämä nyt tarkoittaa??? Mikä on lapsen tahdon mukaista hyväksikäyttöä? Sellainenko, johon lapsi ei osaa sanoa ei? LAPSI ON LAPSI eikä hän ymmärrä, mitä hänelle tehdään!!! Ei ole olemassa lapsen tahdon mukaista seksuaalista hyväksikäyttöä. ALAIKÄISEN RAISKAUS ON AINA RIKOS!!! Ja on se oikeasti kumma, ettei tässä maassa saada raiskaajia vatuuseen teoistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinikka, oikeasti nyt, ”lapsia” on monenikäisiä ja monenlaisia ja tässä puhutaan ihan murrosiän ohittaneistakin. Monella heistä taitavat hormonit jyllätä vähän eri tasolla kuin mitä ajattelet. Esimerkiksi 15-vuotias on Suomen lain mukaan ”alaikäinen” eli ”lapsi”, mutta käytännössä näiden 15-vuotiaiden käsitykset ja tahtotilat seksistä ovat jotain aivan muuta kuin laki käsittää.
Kyllä itsekin muistan mitä oli olla 15-vuotias poika ja ne seksuaalifantasiani olivat silloin kyllä usein vähän vanhemmissakin kuin 15-vuotiaissa tytöissä (miesten seksuaalinen kiinnostus kohdistuu omasta iästä riippumatta painotetusti 20-25-vuotiaisiin naisiin). Oi oi, kyllä olisin tahtonut tehdä monia pedofiileiksi, vaikka nyt kyllä harmittaisi kun olisivat jo rupsahtaneita vanhoja akkoja.
«Ei ole olemassa lapsen tahdon mukaista seksuaalista hyväksikäyttöä.»
Kyllä siis itse olisin TAHTONUT (hyvin kovasti) 15-vuotiaana ”seksuaalista hyväksikäyttöä” moneltakin täysi-ikäiseltä naiselta ja tämä tahtotila ei mitenkään maagisesti muuttunut, kun ikävuosi rullasi seuraavaan.
Tosin ehkä oma traumani on, että tuolloin en sitä seksiä saanut, mistä ehkä tuli omanlaisensa trauma, mikä muodostui identiteetiksi. Voisinko tässä nyt peräti sanoa, että olen traumatisoitunut siitä, että en saanut seksiä alaikäisenä?
(Lain osalta kannatan, että suojaikä olisi sama kuin avioikä eli 18 vuotta, joskin olen avoin näiden ikärajojen korottamiselle.)
Ilmoita asiaton viesti
Seksuaalinen hyväksikäyttö on negatiivinen asia. Seksifantasiat ja toiveet niiden toteutumisesta eivät ole toiveita hyväksikäytetyksi tulemisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Marko olikin kirjoittanut hyväksikäytön lainausmerkkeihin, koska hän tarkoitti hyväksikäyttöä vain juridisena käsitteenä, jollaista käytetään aina, kun kyse on ollut suojaikärajaa nuoremmasta henkilöstä. Jopa silloin, kun tämä itse on ollut aloitteellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Marko Grönroosin kommentti paljastaa omalta osaltaan, että humaanisuus ja järjenkäyttö on mahdotonta ilman uskoa jumalaan.
Nytkin näyttäisi siltä, että ainakin epäsuorasti Grönroos hyväksyisi ns. lapsen hänen tahdon mukaisen seksuaalisen hyväksikäytön? Toivottavasti olen väärässä!
Muuten lapsiin sekaantuvat miehet tulisi kastroida kemiallisesti ainakin 15 vuoden ajaksi ja pahimmat tapaukset pitäisi olla mahdollista tuomita kuolemaan!
Ilmoita asiaton viesti
Pertti Väänäsen kommentti omalta osaltaan paljastaa, että usko Jumalaan johtaa epäinhimillisyyteen ja kohtuuttomuuteen.
«Nytkin näyttäisi siltä, että ainakin epäsuorasti Grönroos hyväksyisi ns. lapsen hänen tahdon mukaisen seksuaalisen hyväksikäytön? Toivottavasti olen väärässä!»
Näkemykseni siis on, että suojaikä pitäisi korottaa nykyisestä 16 vuodesta 18 vuoteen. Kuitenkin rangaistuksissa tulee huomioida henkilön ikä, kehittyneisyys ja oma tahto parisuhteeseen ja sukupuoliyhteyden harjoittamiseen, sekä toisen osapuolen rehellisyys tässä tarkoituksessa.
En siis pidä yhtä pahana sitä, että A) joku väkivaltaisesti raiskaa 0-10-vuotiaan, siten että veri lentää ja tulee mustelmia ja traumoja, kuin että B) murrosiän ohittanut teini ihastuu itseään vanhempaan täysikäiseen ja haluaa parisuhdetta, ja trauma tulee varsinaisesti siitä, että ulkopuoliset rikkovat suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
”B) murrosiän ohittanut teini ihastuu itseään vanhempaan täysikäiseen ja haluaa parisuhdetta, ja trauma tulee varsinaisesti siitä, että ulkopuoliset rikkovat suhteen.”
Onko sitten yli 10 vuotias jo murrosiän ohittanut teini?
Ilmoita asiaton viesti
«Onko sitten yli 10 vuotias jo murrosiän ohittanut teini?»
Sellainen tilanne on sitten jostain sieltä väliltä. Alle 10-vuotiaillakin on ehkä jonkinlaisia seksuaalisia tuntemuksia. Erityisesti heillä kuitenkin on käsityksiä parisuhteista, odotuksia, luuloja ja ennen kaikkea tahto. Niitä voi hyväksikäyttää. Raiskauksesta, sikäli kun sillä tarkoitetaan tahdon vastaista sukupuoliyhteyttä, ei tarvitse olla kyse.
Antikaisen kirjoituksessa on mustavalkoista ajattelua, jossa ei ole mitään aste-eroja. Hänelle seksi vaikuttaisi olevan vain joko raiskaus tai seksi kirkon vihkimässä avioliitossa (pahoittelen karrikointia). Itse taas katson, että näissä kysymyksissä on suuriakin aste-eroja laidasta toiseen.
Muistututan mielelläni myös, että Suomen mittapuussa alaikäisten avioliitot länsimaissa ovat olleet pääsääntöisesti kristillisten kirkkojen kädenjälkeä. Esimerkiksi roomalaiskatolisen kirkon avioikä on tytöille 14 vuotta (tuo tulee siis ihan Vatikaanin kirjoitetuista säännöistä).
Suomessa tuo kristillinen oppi merkitsisi seksuaalista hyväksikäyttöä eli Antikaisen mukaan raiskausta. Joissain muissa kristillisissä suunnissa ikä on vielä varhaisempi.
Kuis tää nyt näin päälaelleen kääntyi?
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa oli ennen (1970-luvulla?) laki, jonka mukaan sukupuoliyhteys alle 15 vuotiaan kanssa oli lapsen raiskaus. Tästä ikärajasta (14-15 vuotta) voitaisiin aivan hyvin keskustelu aloittaa.
Omasta mielestäni suojaikäraja tulisi olla sama kuin avioliiton solmimisikäraja. Tätä nuoremmat voitaisiin katsoa olevan lapsia.
Ilmoita asiaton viesti
«Voi hyvänen aika sentään. Harvoin törmää kommenttiin, jota lukiessa ei edes parin lukukerran jälkeen osaa päättää, tuntuisiko paremmalta itkeä vai nauraa?»
Oliko kommentissani mielestäsi siis jotain vialla? Olisi kiva jos kertoisit tarkemmin mitä ongelmia näit. Väänsin tuossa kohdassa vähän rautalangasta, mutta se voi olla tässä keskustelussa relevanttia.
Jos nyt yksinkertaista argumenttiani, raiskaukset herättävät monissa inhoreaktioita ja monille uhreille epäilemättä pysyviä traumoja. Primitiivireaktiot ovat niiden tarkoituksen kannalta ymmärrettäviä, mutta niille ei tänä päivänä haluta antaa ylintä vaikutusvaltaa monissakaan asioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä pitkäaikaistakin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ”ymmärretään” tuomitsemalla tekoon syyllistyneet usein lieventävien perusteiden mukaisesti joko ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin tai lyhyeen ehdottomaan vankeuteen – paitsi jos tekoon syyllistynyt on nainen, jolloin joka oikeusasteessa tuomiota sovelletaan ankarimman mukaan…
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Va…
”Toisessa jutussa hovioikeus lievensi käräjäoikeuden määräämän neljän vuoden ehdottoman vankeustuomion vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseksi vankeudeksi, josta osan voi vielä hyvittää yhdyskuntapalveluna. Kyse on seitsemän vuoden ajan jatkuneesta lapsen hyväksikäytöstä, jonka alkaessa lapsi oli 7-vuotias. Tekijä sitä vastoin on nyt 52-vuotias.
Toisessa jutussa käräjäoikeuden tuomiolle kävi päinvastoin. Käräjäoikeus oli määrännyt noin 40-vuotiaalle tekijälle kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomion, joka hovioikeudessa koveni viideksi vuodeksi ehdotonta vankeutta. Uhreja oli kaksi: 13−15-vuotias ja 12−13-vuotias.
Ensimmäinen rikoksentekijä on mies, toinen nainen. Vaikuttaa siltä, että naisen seksuaalisuus on yhä tuomittavampaa kuin miehen. Onko jo se, että tekijä on mies, lieventävä asianhaara? Entä onko erityisen raskauttavaa, että tekijä on nainen?”
Ilmoita asiaton viesti
Juristin logiikalla näin on. Miehelle on vaikeampaa pidätellä halujaan. Se on selkeästi lieventävä tekijä. Samoin katolisen kirkon pappi, joka hyväksikäyttää lasta. Hänet vapautetaan kokonaan syytteistä. Koska hän on mies ja ei saa ottaa vaimoa. Paineet kovat.
Ilmoita asiaton viesti
Perustuuko nuo johonkin faktaan vai spontaaneja ajatuksia?
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaisin, että jälkimmäisessä tapauksessa tuomion pituuteen on vaikuttanut tekijän asema suhteessa uhreihin, ei tekijän sukupuoli.
Siinä olen Antikaisen kanssa samaa mieltä, että hiukan väärin päin tuntuu menevän, ja ensimmäisessä keississä kakkua olisi pitänyt jakaa tuntuvasti enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Naisopettajan tapaus on melko selkeä tuomiota myöten ja myös toinen rikostapaus vaikuttaa itsessään teonkuvauksen puolesta törkeältä lapsen seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Oikeushan totesi 7-vuotiaan lapsen olleen rikosten tekohetkellä erityisessä riippuvuussuhteessa mieheen.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005111362.html
Hovioikeus perusteli tuomion lieventämistä ehdolliseksi vankeudeksi ja yhdyskuntapalvelukseksi rikoksesta kuluneella ajalla ja lievemmän kohtelun periaatteella—
Ilmoita asiaton viesti
Naisten tekemiä seksuaalirikoksia taitaa olla niin vähä, että vertailu tuskin on edes mahdollista. Muuten on kyllä tutkittu, että esim väkivaltarikoksissa nainen tuomitaan miestä lievempään rangaistukseen samankaltaisest teosta.
Muuten tuo lainaamasi mielipidekirjoitus on aika hölmö. Miten voi edes verrata kahta eri tuomiota keskenään, kun tapauksista ei ole tietoja saatavilla. Esim toisesta ei tiedä millä tavalla on käytetty hyväksi, kun taas toisesta on jotain tiedon murusia saatavilla. Se, että tekijän nimeä ei julkaista saattaa johtua monestakin seikasta. Esim. uhrin henkilöllisyyden suojelemisen kannalta saattaa olla perusteltua olla kertomatta tekijän nimeä. Sukupuolikortin pelaaminen tässä tapauksessa ja näillä tiedoilla on vähintäänkin typerää.
Ilmoita asiaton viesti
Sekin on tutkittu, että miestuomarit tuomitsevat miehiä ankarempiin rangaistuksiin samoista rikoksista kuin naissyytettyjä. Ja naistuomarit vastaavasti tuomitsevat naissyytetyille ankarimmat rangaistukset…
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005111362.html
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005118585.html
Miehen saama tuomio kohtuullistui ”lievemmän kohtelun periaatteen” perusteella – rikoksesta tai paremminkin jatketusta rikossarjasta oli kulunut huomattavan pitkä aika ja hovioikeus katsoi vakiintuneen käytännön mukaisen rangaistuksen johtavan kohtuuttomaan lopputulokseen…
Ilmoita asiaton viesti
Entinen ministeri, nykyinen kaupunkinjohtaja ja pormestariehdokas Anni Sinnenmäki sai esikoisensa 16-vuotiaana, varmasti ilman raiskausta, omasta halusta, olisiko silloin pitänyt lapsen isä tuomita rikoksesta. Ollaan vaarallisella tiellä jos sairaanhoitajat alkavat tulkitsemaan poliittisin peruistein tietämättä tapausten taustoja oikeuden päätöksiä. Raiskaus on raaka rikos, joka voi tuhota nuoren ihmisen elämän ja siitä pitää tekijän myös kantamaan vastuunsa raskaanmman jälkeen, mutta on syytä myös muistaa, että mies voi olla täysin aseeton jos nainen yhdessä vietetyn yön jälkeen katumapäälle tullessaan syyttääkin häntä raiskauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Esittämäsi näkökohta on linjassa sen kanssa mitä ylempänä olen pyrkinyt tuomaan julki. Tosin tässä kymmenvuotiaan tapauksessa tuo viimeinen lause ei tuollaisenaan ole relevantti. Joten on todellakin syytä luottaa tuomioistuimen harkintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko islamin profeetta Mohammed aivan oikeassa toimiessaan Aishan kanssa Koraanin väittämällä tavalla?
Siunaako Kuikka kaikki Islamin piirissä toimenpannut avioliitot alaikäisten kanssa?
Ei kai vain Kuikka ole alkanut kannattaa pedofiliaa?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi kysyt tuollaista, kun nimenomaan totesin, etteivät nuo näkökohdat ole relevantteja kymmenvuotiaan kohdalla?
Ilmoita asiaton viesti
10 vuotiaan tapauksessa ei tarvita muuta tuomioistuimen harkintaa kuin riittävän ankaran rangaistuksen päättämisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sen asian noinkin kiteyttää. Se rangaistusharkinta perustuu Suomen lain kirjaimeen sekä niihin tosiasioihin, jotka tapausta käsitellessä ovat tulleet ilmi. Oikeusistuin on tehnyt harkinnan siten kuin asian esitit ja päätynyt julkistettuun tuomioon.
Lain kirjaimen me tiedämme, tai voimme siitä ottaa selvää, mutta itse tapauksesta ja asianosaisista emme tiedä riittävästi, jotta voisimme olettaa olevamme asiantuntevampia lain soveltajia kuin tuomioistuin. Jos asia etenee ylempään oikeusasteeseen ja tuomiota muutetaan, niin oma kantani tuomion oikeellisuuteen ei muutu. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään on syytä luottaa ja antaa riippumattomille tuomioistuimille heille kuuluva valta sekä myös työrauha.
Aivan eri asia on sitten, että jokaisella kansalaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä itse laeista ja niihin liittyvistä rangaistuksista. Lakien säätäminen tapahtuu kansaa edustavan eduskunnan toimesta, useinkin eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen esityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
«Oliko islamin profeetta Mohammed aivan oikeassa toimiessaan Aishan kanssa Koraanin väittämällä tavalla?»
Käsitykset Aishan avioliitosta ja sen täyttymisen iästä eivät ole peräisin Koraanista vaan Haditheista. Vaikka jotkin tulkinnat ovat tunnettuja, on epäselvää, mikä Aishan ikä varsinaisesti oli. On mahdollista, että ikää on liioiteltu alaspäin, jolla ehkä korostettiin Mohammedin vaimon neitsyyden varmuutta. Varmuus neitsyydesta taas on ollut tytön ja myöhemmin naisen itsensä etu, jolla hän on saanut arvovaltaa.
Sinällään mietin tätä, että mahtoikohan Aisha traumatisoitua sukupuoliyhteydestään Mohammedin kanssa kovin paljoa enempää kuin muutamaa vuotta vanhemmat tytöt. Kukaan ei toki tullut sanomaan hänelle, että olisi saastunut seksistä vaan päinvastoin.
Puolimyyttisten hahmojen todellisuudella ei kuitenkaan ole tänä päivänä merkitystä, vaan ennemmin sillä, miten tämän päivän ihmiset heitä tulkitsevat.
Näistä islamin kauhisteluista täytyy tietenkin muistaa vertailu muihin perinteisiin. Juutalaisissa opeissa, jotka ilmeisesti olivat voimassa Vanhan testamentin tapahtumien aikaan, avioiän ja sukupuoliyhteyden ikä oli kolme vuotta.
Viimeisen sadan vuoden aikana lapsiavioliittoja on tapahtunut etupäässä kristillisissä yhteisöissä, joissa perusteet varhaiselle avioiälle ovat olleet nähtävästi saman suuntaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kun lapsi on kymmenvuotias, hän saattaa kokea aikuisen huomion imartelevana, hän saattaa kokea päässeensä mukaan johonkin jännittävään, ja olevansa ”iso jo”. Näin siis tilanteessa, jonka lapsen hyväksikäyttäjä tulkitsee olevan ok, koska ”lapsi oli ihan mukana touhussa ja suostui itse”.
Ongelmat tulevatkin vasta myöhemmin.
Aikuistuessaan uhri vähitellen ymmärtää, että sen, mitä tapahtui, ei olisi pitänyt tapahtua. Hän tuntee itsensä saastuneeksi, ja sitä pahempi, jos hän on ”suostunut” seksiin: hän ehkä tietää järjen tasolla olevansa syytön, mutta keho ja tunteet eivät sitä tiedä. Hän saattaa ajautua holtittomaan sukupuolielämään, hänestä saattaa tulla frigidi. Hän saattaa sairastua esimerkiksi masennukseen, ahdistushäiriöön tai pakkoajatuksiin.
Ei, ei ole olemassa mitään tilannetta, jossa seksi aikuisen ja lapsen välillä olisi hyväksyttävissä. Kuinka joku voi edes vihjata sellaista?
Ilmoita asiaton viesti
”Ei, ei ole olemassa mitään tilannetta, jossa seksi aikuisen ja lapsen välillä olisi hyväksyttävissä. Kuinka joku voi edes vihjata sellaista?”
Kyllä minä voin vihjata sellaista, jos aikuisen ja lapsen välillä ei ole paljon ikäeroa ja lapsi on vaikkapa viikkoa vaille 16-vuotias. Itse asiassa jopa Suomen lakiin on kirjoitettu pykälät, joiden perusteella tuomioistuin voi ottaa huomioon vähäisen ikäeron joko lieventävänä asianhaarana tai jopa tuomitsematta jättämisperusteena.
Luulisin, että Sinnemäen lapsenkin isä on ollut aikuinen.
Ilmoita asiaton viesti
«Hän tuntee itsensä saastuneeksi»
Ajatteletko, että lapsi tuntisi itsensä saastuneeksi ihan itsestään? Ongelmahan tässä aihekentässä on se, että meillä aikuisilla on käsityksiä ja tuntemuksia omasta ja toisten seksuaalisesta saastumisesta. Jos lapsille tulee sellaisia, ovatko ne varmasti hänestä itsestään lähtöisin olevia tuntemuksia vai sellaisia, jotka hänelle on ulkoa painostuksella annettu?
Jos lapsi ahdistuu ”saastumisestaan”, onko syypää se hyväksikäyttäjä vai se, joka kertoo seksin saastuttavan?
Hyväksikäytön ja raiskausten käsittelyhän sisältää paljon sitä, että teko on väärin ja lapsi tai nuori joutuu ajattelemaan, mitä hän on tehnyt väärin. Tämä ehkä jopa pakotetaan lapselle ja häntä ei terapiassa jätetä rauhaan ennen kuin ymmärtää teon vääryyden. Lapsen kannalta siis sen, että hän on tehnyt väärin ja on siksi saastainen. Epäilemättä sellaiset traumat seuraavat ihmisiä läpi elämän, mutta oleellisempi kysymys on, että olemmeko me luoneet ne traumat tarkoituksella?
Saastuminen ja vastakohtana puhtaus, mitä ne ovat? Että joku ei ole koskettanut pissavehkeillään toisen pissavehkeitä? Vai sellaista, että pissavehkeiden hinkkaamisesta on jollain todennäköisyydellä aiheutunut raskaus? Vai että pissavehkeiden himokas hinkkaaminen kertoo aviollisesti epäkelvosta luonteesta?
Tämä aihepiiri on itselleni sikäli henkilökohtainen, että olen itse omaksunut varsin äärimmäisen seksuaalisen puhtauden ihanteen, jopa menneiskristillisen munkki-ihanteen tasoa, joskin se taso on sittemmin taantunut vähäisemmälle konservatiivikristilliselle tasolle. Sen kokemuksen pohjalta näen, että käsitys seksuaalisen puhtauden ihanteesta usein myös sisältää valtapyrkimyksiä. Niitä on monia. Esimerkiksi, vanhemmat naiset eivät halua, että nuoremmat naiset tai tytöt kykenisivät käyttämään seksuaalisuuttaan.
Näistä syistä johtuen aihepiiri edellyttää äärimmäisen herkkää harkintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsikin voi ymmärtää luonnolista lakia edes osittain, vaikka Grönroos tahallaan kieltää luonnollisen lain olemassa olon. Ateismi sokaisee!
Ilmoita asiaton viesti
Sakari Saarilahti: – ”Raiskaus ei ole seksiä, vaan ainoastaan raiskauksen uhrin äärimmäistä nöyryyttämistä.”
Tässä on hieman muna vai kana -ongelma. Raiskaus on tietenkin juuri tuota, mitä sanoit, mutta pitääkö päättelyn mennä raiskaus –> nöyryyttäminen vai nöyryyttäminen –> raiskaus? Siis kumpi seuraa kummasta? Mikäli ymmärsin oikein, niin juuri sitä Grönroos tuossa ylempänä kysyi.
Eli muuttuuko teko nöyryyttäväksi sitten, jos se oikeusistuimessa todetaan raiskaukseksi? Vai pitäisikö kuitenkin olla niin, että ensin teko osoitetaan nöyryyttäväksi, ja vasta sitten tuomitaan oikeusistuimessa raiskaukseksi?
Ilmoita asiaton viesti
«Raiskaus ei ole seksiä, vaan ainoastaan raiskauksen uhrin äärimmäistä nöyryyttämistä.»
Nähdäkseni raiskauksen nöyryyttävä eli alistava vaikutus perustuu juuri siihen, että se on seksiä. Juuri se on se mikä raiskauksessa eniten sattuu. Olen tästä aiemminkin usein kirjoittanut, että raiskauksen seksimerkitys ehkä halutaan kieltää, koska sillä mitätöidään myös alistava valtavaikutus. Vaikka sellainen uudelleenmäärittely olisi ehkä ymmärrettävää terapeuttisesti, pysyisin asiakeskusteluissa mieluummin selkeissä käsitteissä.
Nöyryyttäminen tai alistaminen on keskeisesti sosiaalista käyttäytymistä. Sinällään suurin osa raiskauksista tehdään ilmeisesti parisuhteissa, jolloin alistava tarkoitus on ymmärrettävä, mutta myös tuntemattomia raiskataan usein. Tuntemattomien alistamisella ei kuitenkaan ole selkeää sosiaalista tarkoitusta. Muu alistaminen, kuten kiusaaminen, yleensä tapahtuu selkeästi omassa ryhmässä tai osana ryhmien välistä konfliktia. Aivan tuntemattomien alistaminen ns. puskasta on varsin harvinaista.
«Oman fyysisen koskemattomuuden rikkominen aiheuttaa lähes aina niin voimakkaan turvattomuuden tunteen, että se seuraa raiskauksen uhria läpi koko hänen elämänsä.»
Näin epäilemättä voi monissa tapauksissa olla. Tässä keskustelussa on minusta kuitenkin merkittävää, miten eri tavoin aiheutetut tunnevauriot huomioidaan laissa. Esimerkiksi pettäminen aiheuttaa traumoja, mutta sitä ei ole tällä hetkellä kriminalisoitu mitenkään.
Samoin voidaan kysyä, miten raiskaus vertautuu muuhun alistamiseen, kuten kiusaamiseen? Jos väkivaltaisesta alistamisesta aiheutuvien traumojen mittarina käytetään itsemurha-ajatuksia, kiusatut ajattelevat itsemurhaa 2-9 kertaa muita useammin, kun taas raiskatut noin 4 kertaa. Tällä mittarilla raiskauksen alistava merkitys siis vertautuisi kiusaamiseen. Itsemurhayrityksiä verrattaessa saadaan selkeämpi ero ja sillä mittarilla raiskaukset ehkä aiheuttavat enemmän itsemurhayrityksiä (2-8 kertaa enemmän kuin kiusaaminen). Vaikka kiusaamista yleisesti pidetään vakavana ongelmana, en kuitenkaan ole nähnyt, että pelkästä kiusaamisesta oltaisiin vaadittu useiden vuosien ehdottomia vankeustuomioita.
Tietenkin myös muu uhriksi joutuminen aiheuttaa turvattomuuden tunnetta, kuten tavanomaiseen väkivaltaan liittyen. Pahoinpitelytuomiot ovat Suomessa yleensä melko kevyitä jos aiheutettu fyysinen haitta on pieni tai olematon. Väkivallan traumatisoivaa vaikutusta ei taideta juuri huomioida. Ehkä se johtuu siitä, että vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Jos vaikutus ei ole varma ja suora, ei ehkä ole mielekästä pitää tekijää siitä vahvassa vastuussa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa nyt yleisesti ottaen annetaan yksilöön kohdistuvista rikoksista huomattavan lieviä tuomioita. Viimeisen kappaleesi havainto on täysin oikea, ja tuomiokäytäntöä ja lakeja voisi mielestäni reivata enemmän siihen suuntaan, että yksilöön kohdistuvista rikoksista tuomittaisiin ankarammin. En kuitenkaan tässä keskittyisi pelkästään seksuaalirikoksiin, vaikka niillä toki parhaiten julkisuutta jutulleen saakin.
Mitä taas seksuaalirikosten tuomioihin tulee, niin niiden kiristämisessä suosittelen malttia. Seksuaalirikoksissa on usein vain sana sanaa vastaan, ja oikeuslaitos joutuu arvioimaan, kumman kertomus on uskottavampi. Objektiivisinkin tuomari on vain ihminen, ja virheiden mahdollisuus on tässä aina merkittävä, joten huomattavan lieviltä vaikuttavilla tuomioilla voidaan jollain lailla kompensoida sitä tosiasiaa, että vääriä tuomioita tulee selvästi useammin kuin muuntyyppisissä rikoksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsenraiskaajia kuulemma pitää suojella vankiloissa tai muuten toiset vangit tappaa tai pahoinpitelee ne. Eduskunan säätää lakiin vähäiset tuomiot lapsen raiskaamisesta ja tuomarit vielä tinkivät niistä. Kummalla puolen lakia tässä asiassa toimitaan oikeudenmukaisemmin?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä jos raiskaaja onkin turvapaikanhakija ? Mielestäni hänet tulee karkoittaa maasta ettei vaan teollaan voi todistaa että vaikkei turvapaikkaa saa niin linnaan pääsee.
Miten tällainen keissi menee ?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka karkottaminen poistaisikin yhden rikollisen Suomesta ja sillä olisi myös varoittava esimerkki muille turvapaikan hakijoille, niin ei olisi kohtuullista, että noinkin vakavasta rikoksesta jäisi ilman rangaistusta. Sehän vasta ongelma olisi, jos tänne tulisi mielin määrin rikollisia rellestämään tietoisena siitä, että ainoaksi rangaistukseksi muodostuu paluu kotiin.
En myöskään aliarvioisi suomalaisen vankilan rangaistuskokemusta ulkomaalaisen seksuaalirikollisen kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Raiskaus on heikon ase, jolla pyritään loukkaamaan uhrin itsemääräämisoikeutta. Se on myös henkistä mitätöintiä, siis henkistä väkivaltaa samalla.
Ilmoita asiaton viesti
Liian lievissä seksuaalirikosten tuomioissa ei ole mitään epäselvää.
Viite:
”MOT: Hovioikeuksien raiskaustuomiot ovat edelleen lieviä”
http://yle.fi/uutiset/3-8699961
Se tosin osaltaan johtuu maahanmuuton aiheuttamasta seksuaalirikosten rajusta kasvusta, kun vankiloidenkin tilat ovat rajalliset.
Viite:
”Nousua jopa 521 % – ulkomaalaisten tekemät seksirikokset kovassa kasvussa”
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/448021-no…
Ilmoita asiaton viesti
Haluat siis olla nykypäivän inkvisiittori. Kirjoitin aiheesta aikoinaan: Aikamme sensuuri ja noitavaino. Perusongelma lienee sensuuri. Sellaista rikosta kuin raiskaus ei ole Suomen rikoslain mukaan olemassa. On seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö. Mitä ne käytännössä tarkoittavat, on sensuroitu ja salassa pidettävä.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä linkistä kannattamaan lakialoitetta
Seksuaalirikolliselle kovemmat tuomiot
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3171
Ilmoita asiaton viesti